lauantai 23. heinäkuuta 2016

Lomamatka johonkin

Lomani ei tule olemaan sellainen, jota kannattaisi mainita facebookissa. En vuokraa taloa Toscanasta, en käy maalaus-tai kirjoituskurssilla tai joogaleirillä. En syö yltäkylläistä ateriaa  Kroatiassa tai hurista Euroopan läpi moottoripyörällä.

Olen katsellut laiskasti Pärnun matkaa mummomatkatoimiston kautta, mutta tuskin saan sitä aikaiseksi. Lähden sentään Sastamala Gregoriana -tapahtuman konserttiin ja vietän viikon Tampereen teatterikesässä, jota ei lasketa, sillä sitä varten ei tarvitse matkustaa mihinkään.

Lapsuudessani autoilimme kesälomalla pohjoiseen. Istuimme siskojen kanssa rivissä auton takapenkillä, meillä oli tylsää ja taistelimme elintilasta. Heräsimmme aamulla aikaisin ja ajoimme koko päivän. Välillä pysähdyimme tien vieren taukopaikalle syömään eväitä tai äiti keitti kaasukeittimellä spagettia, jota söimme ketsupilla höystettynä. Isä ei oikein malttanut edes istahtaa, sillä matkaa oli niin pitkästi jäljellä. Sopivaa leirintäaluetta ei löytynyt ja lopulta kaikki olivat väsyneitä ja kiukkuisia. Muistan matkoilta yhden ainoan maksullisen nähtävyyden: Trondheimin tuomiokirkon. Emme syöneet ravintoloissa tai käyneet kahviloissa, sillä rahaa ei ollut. Minusta tuntuu, ettei lapsuuteni olisi ollut yhtään huonompi vaikka olisimme jättäneet lähtemättä.

Enää ei tee mieli lähteä automatkalle, tekee mieli jäädä kotiin. Ilmassa roikkuu suunnitelmia kuten Pyhäjärven ympäri pyöräily, Mänttä, Pärnu ja Helsinki. Johonkin niistä saattaa riittää puhti kunhan olen nukkunut pari päivää.

4 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Nukkuminen on hyvä lepäilykeino!

Tuula kirjoitti...

Minä olen kanssa sitä ikäluokkaa, että automatkailua on tullut lapsena kokeiltua useampana kesänä. Niitä oli sinne asti, kunnes vanhempani hankkivat kesämökkitontin. Sitten vietettiin kaikki lomat siellä.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Yltäkylläisistä aterioista tuli mieleen yhden tuoreen hääparin atria Nizzassa kahden Michelin-tähden ravintolassa muutama viikko sitten. 800 euroa. Ja koko ajan armeija palvelusväkeä pöydän ympärillä pyörimässä, mahtoi olla romanttista. (Mies oli halunnut mennä eikä kuuliainen vaimo pannut vastaan.) Jos joskus pääsen naimisiin - epätodennäköistä - toivon, että mieheni ei ole kiinnostunut moisista kotkotuksista.

Anonyymi kirjoitti...

Tein tässä jokunen vuosi suurenkin ahaa-elämyksen. Oivalsin alkaa miettiä, mitä ihan OIKEASTI haluaisin lomallani tehdä. Kun ei ole pieniä lapsia, kun ei tarvitse tehdä kompromisseja toisen toiveiden kanssa, ei tarvbi tehdä mitään näyttääkseen tai todistaakseni mitään. Onneksi oikeat toiveeni olivat rahallisestikin kohtuuden rajoissa. Pieni tai keskikokoinen toive, toteutin ne kaikki. Oli ihan onnistunut loma!