perjantai 28. lokakuuta 2016

Luotettava ystävä

Minulla on täysin epätieteellinen teoria siitä, että voin itse päättää sairastunko flunssaan vai en. Päätös on tehtävä melko nopeasti ensioireiden ilmaannuttua. Sanoin tänä aamuna flunssalle jämäkästi "Ei". Niistelen nenääni ihan muuten vaan, huvikseni.

Olen oppinut, että romaanilla pitää olla joku teema. Olen miettinyt jo seuraavan kirjan teeman valmiiksi. En ole romaania kirjoittanut, mutta teema on. Olen pohtinut asiaa pitkään. Nyt pitää vain näpytellä koneelle parisataa liuskaa tekstiä. Koska olen profiloitunut kotieläimiin, niin päätin, että kirjassa pitää olla lisko. Lisko, joka ei kuitenkaan puhu sanaakaan. Perehdyn juuri gekkoihin.

Olen kirjoittanut tässä ainoassa romaanissani yksinäisistä ihmisistä. En olisi koskaan aloittanut kirjoittamista, jollen asuisi yksin.

Luin Laura Honkasalon kirjan "Pöytä yhdelle", jossa ei ollut minulle paljonkaan uutta. Hyvä, että yksinäisyys voidaan nähdä myös voimavarana, eikä häpeänä.  Jokaisella ihmisellä on riski joutua jossain vaiheessa elämäänsä yksin. Ihanaa, ettei enää tarvitse pelätä yksinäisyyttä. Yksinäisyys on luotettava ystävä. On minulla onneksi muitakin ystäviä, muttei yhtä luotettavia.

Olen saanut sähköpostiini tietoja residenssipaikoista, joihin kirjailijat voivat hakea. Voiko niihin anoa yhden romaanin kirjoittanut, hyväpalkkainen lääkäri? Monista residenssipaikoista on maksettava ihan kohtuullinen vuokra, jonka voi kylläkin vähentää verotuksessa.

Hypin taas asiasta toiseen. Saan tehdä niin, sillä jaan ilmaisia ajatuksia. Miika Nousiainen Imagessa sanoo, ettei kerro ilmaisia vitsejä. Olen kateellinen Miika Nousiaiselle, joka osaa kirjoittaa viihteellisesti, mutta niin, että häntä arvostetaan ja hänen kirjoistaan kirjoitetaan sanomalehtikritiikkejä. 

Ei kommentteja: