Kävin eilen A:n kanssa lounaalla nepalilaisessa ravintolassa. A:n mielestä romaanini on suoranainen mestariteos. Käväisimme vielä viinilasillisella tai A joi olutta. Hän halusi tarjota viinin ja menin piripintaisen valkoviinilasillisen jälkeen iloisessa viinihiprakassa messuille. Löysin Kirjakahvilan, jossa tänään esiinnyn. Eksyin Kariston osastolle, jossa kirjani on kuulemma mennyt ihan hyvin kaupaksi. Markkinointipäällikkö epäili syyksi samannimistä blogiani, mainostuksesta tai lehtien huomiosta se ei ainakaan johdu.
Ilalla hotellilla huomasin, että minullahan on nälkä, eikä mukanaani tullut savolaisten vakioevästä, muikkukukkoa. En jaksanut lähteä mihinkään kauas, joten valitsin hotellin ravintolan, jossa minut istutettiin keskelle ravintolasalia. Söin halvimman annoksen (kantarellikeitto) ja luin iltalehteä siinä samalla. Aamiaisen söin Hesarin kera. Nyt pitää miettiä mitä siellä messuilla sanoo. V neuvoi, että tekstinäytteet pitää lukea ylpeästi ja hitaasti. Siihen tuskin kuitenkaan kykenen.
Luin aamiaisella Suomen aseviennistä, jonka leikkaushallituksemme siunaa. Politiikkamme edustaa EU-maiden keskitasoa. Keskitaso on mitätön sana. Häpeän maani toimintaa. Voi tietysti sanoa, että jos Suomi ei myy noita aseita niin sen tekee joku muu, mutta sitten se on jonkun muun häpeä, ei meidän. Haluaisin Suomen olevan tunnettu eettisyydestä, tasa-arvosta, turvallisuudesta, hyvästä terveydenhuollosta ja koulutuksesta. Saahan sitä kaikkea haluta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti