Haastattelijan on tarkoitus näyttää kirjailija ja hänen teoksensa mahdollisimman positiivisessa valossa, viihdyttää kirjamessujen maksavia asiakkaita ja houkutella kuulijoita ostamaan kirjoja kun samalla rahalla voisi ostaa uuden paidan tai pari pullollista viiniä.
Taija Tuominen toimi ammattitaitoisesti ja tyylikkäästi. Kotiin tultuani ryhdyin miettimään mitä tulikaan sanottua.
Haastattelija: "Sinä pidät suosittua blogia..."
Minä: "No ei se nyt niin kovin suosittu ole..."
Haastattelija: "Kirjasi on saanut positiivista palautetta..."
Minä: "Yksikään lehti ei ole arvostellut ja blogeissa on ollut LIIAN hyvää palautetta..."
Kenen idiootin mielestä oma teos saa liian hyvää palautetta?
Yleisökysymys: "Mitä kirjoja itse luet?"
Minä: "Sellaista taidekirjallisuutta (yhtäkkiä ei tule oikein mitään mieleen), en naistenviihdettä" ja sen jälkeen jotain sekavaa höpinää siitä, että naisten huumoria pidetään viihteenä, mutta miesten ei.
Näin myydään kirjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti