maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuosi 2018

Minun on hankala käydä Lukulaarissa (tamperelainen divari), sillä huolehdin siitä mitä siellä ostoksistani ajatellaan. Päässäni alkaa puhua kirjallisuuden rockpoliisi Tommi Melender, joka sanoo "Älä osta tuota vaan hanki Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari". 

Toisaalta liian älyllistäkään kirjallisuutta en voi ostaa, sillä se vaikuttaisi teeskentelyltä. Ei siis kokeilevia runokokoelmia tai James Joycen romaaneja. Mottoni kuuluukin "Mitä Lukulaarissa minusta ajattelevat on tärkeintä!"

Nyt pitäisi käydä läpi vuoden kulttuurielämyksiä (niinhän sanomalehdissäkin tehdään), niitä jotka sattuu muistamaan:

Kuvataide: Renessanssin taide -luennot Mältinrannassa. Anj Smithin maalaukset Sara Hildenillä (vielä ehtii).

Elokuvat: Jostain syystä mieleen tulevat Kavin näytökset Niagarassa, lähinnä Tarkovskin Peili ja Godardin Maskuliini feminiini. Kavista muistuvat mieleen myös Poltergeist ja Ghosts of the Civil Dead vaikka ne haluaisin unohtaa. A Star is Born oli vuoden viihdyttävin elokuva. Pidin myös dokumentin Nothing like dame iäkkäistä naisnäyttelijöistä. Kaunein elokuva oli Cold War. Filkkarit ovat tärkeät joka vuosi.

Teatteri: Thomas Bernhardin tekstiin perustuva Kansallisteatterin näytelmä Vanhat mestarit Sara Hildenin taidemuseossa. Mahtavat näyttelijät (Hannu-Pekka Björkman, Hannu Kivioja ja Markku Maalismaa). Mitään ei tapahdu, ei lauleta, ei videoita vain läsnäolevia näyttelijöitä.

Kirjallisuus: Tähän on vaikea valita mitään, sillä luin tänä vuonna paljon. Nyt esille nousivat esseet: Silvia Hosseini Pölyn ylistys, Tommi Melender ja Sinikka Vuola Maailmojen loput ja Antti Hurskainen Suru ei toimi. Romaaneista täytyy mainita Edward St Aubynin Melrosen tarinat. Novellikokoelmista Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja 1ja 2.

Televisio: Griffin Dunnen dokumentti Joan Didionista, The Center Will Not Hold ja se Hannah Gadsbyn stand up -esitys Nanette tietysti, molemmat esitettiin Netflixissä.

Musiikki: Tampere filharmonian ja kolmen kuoron Carmina Burana.

Moni hyvä juttu jäi mainitsematta. Eihän sitä kaikkea muista. Eikä tarvitsekaan.

6 kommenttia:

Timo Lampi ☺ kirjoitti...

Mukavaa uutta-vuotta sulle sinne!!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Sitä samaa!

Leena Laurila kirjoitti...

Kävin tänään s-postitse valittamassa turkulaiselle Cinemahouselle (Diana -teatteri), kuinka kaikki tarjonta meillä on samaa, vain Finnkinoa eri osoitteessa. He sitten kertoivat, että kaipaamani leffa Roma - jota Obamakin oli hehkuttanut vuoden parhaimpina - oli jo käynyt heidän ohjelmistossaan. Mutta oli vain pari viikkoa, enkä just silloin ollut huomannut. Vertailin siinä heidän tarjontaansa teidän Niagaraan, ja kertoivat, etteivät kuulu johonkin Cine Europa ryhmään, jossa tulisi enemmän ohjelmistoon. Mutta ehkä vielä. Siihen saa sitten jotain erillistä tukea, koska leffat eivät kuulemma kannata kaupallisesti.

Hyvää Uutta vuotta sinulle & Kertulle! Kissat eivät vissiin kärsi paukuttelusta kuten koirat.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Juu minä näin Roman, hyvä elokuva sekin. Niagarassa lippujen hinnat ovat 6-9 euroa, eli sekin hyvä puoli elokuvateatterissa on. Tamperelaiset ovat löytäneet Niagaran, jossa oli aiemmin yleensä 4-10 katsojaa/näytös.

Anonyymi kirjoitti...

Mun on taas pakko muistuttaa että renessanssissa on neljä ässää.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Sorry, miten se nyt taas meni pieleen. Korjaan heti!