torstai 27. joulukuuta 2018

Muistelen valoa

Eilisessä kyläpaikassa eräs nuorison jäsen laskeutui yläkerran makuuhuoneesta ruokapöytään yöuniltaan pelattuaan tietokonepeliä aamuviiteen.

Heräsin tänäkin aamuna kuudelta, keitin aamukahvit, luin Hesarin ja nukahdin vielä hetkeksi. Aamun ylimääräinen uni on kaikkein nautinnollisin, harvinaista herkkua.

Mummoni sängystä kuului öisin katkeamaton kuorsaus. Aamulla hän valitti, ettei ollut nukkunut silmän täyttä, joka huvitti meitä. Nykytiedon varassa hän saattoi kärsiä uniapneasta. Vaari ei valittanut vaikka heräsi joka aamu navettaan.

Koska talossa ei ollut tuolloin sellaisia nykyajan kotkotuksia kuten sähkövaloja, ei kukaan valvonut myöhään, mitä nyt sitten kesällä. Oli pelottavaa seurata kun vaari pumppasi ilmaa kerosiinilla toimivaan Petromaxiin.  Lampusta kuului uhkaava humina ikään kuin se suunnittelisi räjähtävänsä silmillemme.  Sen valkoinen valo häikäisi muistoissani enemmän kuin mikään sähkövalo.

Talvella lämmitettiin vain tupaa, keittiötä ja kamaria, kesällä asuinpinta-ala kasvoi kolmella yläkerran huoneella. Juomavesi haettiin lähteestä ja pesuvesi järvestä. Sieltä on isäni päässyt tietokoneiden, kännyköiden, loisteputkien, LED-valojen ja televisioiden kelmeään loimotukseen.


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ensin tunnustan, että olen koukussa tähän blogiin. Minulla on yksi sukulainen (80 v.), joka aina välillä valittaa, että ei ole nukkunut "viime yönä" silmällistäkään. Mä ehdotan, että nuku päivällä. Kyllä eläkeläinen voi nukkua milloin vaan, mutta kun hän maalaistalon tyttärenä on tottunut, että herätään aamulla kuudelta tai viimeistään seitsemältä ja päivällä on suorastaan synti nukkua. Olen sanonut, että lepää edes, jos et voi nukkua. Tämän kommentin pointti on siinä, että mä suorastaan kiristelen hampaita välillä, kun ärsyttää se tyhjästä valittaminen.
hyvää yötä,
Tintti

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kissa herättää minut naukumisellaan ja nukahtaa kun nousen ylös. Olen katkera. Onneksi lomalla voi nukkua päiväunet.