Lokakuussa oli tarkoitus järjestää Helsingin kirjamessut, jotka nyt sattuneesta syystä vääntyivät virtuaalitapahtumaksi. Vuosi on ollut yhtä peruutusten ja siirtämisten ketjua. Olemme oppineet liittämään jokaisen suunnitelman eteen sanan jos. Jos on ollut siellä ennenkin, mutta olemme sulkeneet silmämme josseilta. Nyt kaikki uskovat, että jos on olemassa.
Messutapahtuman esiintyjämäärä supistunut kymmenesosaan alkuperäisestä. Nimeni on pyyhitty esiintyjälistalta. Tämä kerrottiin "esiintyjille on ilmoitettu henkilökohtaisesti" -sähköpostilla.
Tarkistin virtuaalimessuesiintyjät ja tuntui, että paikalla ovat kaikki muut tänä vuonna kirjan julkaisseet minua lukuunottamatta. Varsinkin kirjansa syksyllä julkaisseet. Pyörittelin esiintyjälistaa uudestaan ja huomasin, että muitakin nimiä puuttuu. Ehkä kaikki eivät edes halua osallistua tapahtumaan.
Minusta ei taida olla messujen vetonaulaksi. En ole Tommi Kinnunen, Maaret Kallio, Kjell Westö, Petri Tamminen, Pajtim Statovci, Ruben Stiller, Cristal Snow tai Ronja Salmi, ihan muutamia mainitakseni. Hienoja esiintyjiä riittää.
Sain lohdutukseksi mahdollisuuden esiintyä paikallisessa kirjakaupassa. Odotan senkin peruuntuvan, kuten kaikille muillekin kirjailijaesiintymisilleni on tähän mennessä käynyt. Eikä sinne tulisi kuitenkaan ketään.
Jatkaisinko vielä ruikutusta vai lähtisinkö kävelylle? Turvottaisinko tätä itsesääliä edelleen vai kävisinkö Pyynikillä munkkikahvilla? Itkisinkö naamani tärviölle vai hymyilisinkö hassusti? Kaatuisinko kaikkien nähden vai pysyisinkö pystyssä? Säilyttäisinkö suhteellisuudentajuni vai alkaisinko kehitellä salaliittoteorioita?
Julkaisisinko tämän vai enkö julkaisisi?
Sain juuri viestin, että esiinnyn (jos!) Suomalaisen kirjakaupan Ratinan myymälässä pe 16.10 klo 18. Tulkaa paikalle, ettei tarvitse esiintyä itselleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti