Kävin eilen hammaslääkärissä ja jännitin toimenpidettä ihan turhaan. Hammaslääkäri (joka on vanha kaverini) sanoi, että hammasta saattaa särkeä jälkeenpäin, joten tietysti lääkitsin itseni kunnolla. Aamuyöstä jouduin vielä ottamaan lisämyrkyt. Hammas on arka, mutta se kuuluu kuulemma asiaan.
Kävimme vastaanoton jälkeen hammaslääkärini kanssa ihanassa lankakaupassa.
Kotoilu on nyt niin muodikasta. Nuoretkin ovat innostuneet vanhojen mummojen harrastuksista, kuten viherkasveista, virkkaamisesta, neulomisesta ja makrameejuttujen solmimisesta. Makrameet ovat puuvillalangoista solmittuja seinälle ripustettavia pölynkerääjiä. Makrameetekniikkaa voi käyttää myös kukka-amppelien askartelemiseen, jolloin voi yhdistää kaksi mummoharrastusta.
Nuoren kirjoituskurssiystäväni viherkasvien kasvatus on noussut korkeimmalle levelille, Kasveja on paljon, mutta siitä huolimatta hän tuntee kaikki nimeltä.
Kasveihin iski ripsiäisarmeija, jota vastaan S kävi taistoon petopunkeilla. Petoja voi tilata netistä. Kun petopunkit ovat syöneet kaikki ripsiäiset, ne syövät nälissään toisensa, eivätkä ihmisiä tai kasveja. Viimeinen petopunkki kuolee ilmeisesti nälkään.
6 kommenttia:
Käyn lukemassa kolumnisi pääkirjastossa tässä jonain päivänä.
Minua alkavat uudet langat ihanine värisävyineen poltella aina syksyisin, mutta kyhmyttyneet sormet eivät kestä käsitöitä. (Täähän onkin sinun alaasi, nivelrikko, mutta en nyt höpise aiheesta sen enempää.) Olisin voinut nuorempana pitää vaikka neuleblogia. Olin niin innostunut, että valvoin saadakseni jonkun neuletyön valmiiksi.
Tässähän se jo tulikin: kaikkina aikoina ainakin osa joka sukupolvesta on vuorollaan innostunut käsitöistä, viherkasveista, kokkailusta, säilömisestä yms. kotoilusta (itsekin olin), mutta sitä ei ehkä vaan ole samalla lailla noteerattu, koska ei ole ollut maailmanlaajuista nopeaa tietoverkkoa somekanavineen. Toisaalta... olihan ennen sentään kirjoja!
70- (ja vielä 80-)luvullakin) julkaistiin hupaisia harrastekirjasarjoja. Tammella oli T-kirjat, WSOY:llä Seeprat, Otavallakin varmaan omansa. Kaikkea mahdollista (ja mahdotontakin) on opetettu! Judoa, makkararuokien valmistusta, ristipistoja, vauvan hoitoa, koiran hoitoa, kodin viherkasveista hoitoa, biodynaamista viljelyä... Ostelen näitä pieniä kirjasia omaksi ilokseni aina, kun sattuu löytymään - silläkin uhalla, etten ikinä aloittaisikaan tenniksen paluuta (enkä edes shakin) ja vaikka tiedän jo entuudestaan, miten pakastin toimii.
Vinkki: kun klikkaa kuvaa niin sitä voi zoomata luettavaksi.
Oli kyllä niin elämänmakuinen ja hauska kolumni kenen tahansa lääkärin näkökulmasta, ja potilaalle hyvin informatiivinen, ottaisivatpa opikseen !
Ei ole ihme, että kirjoituksiasi on kiitelty. Onnittelen, ja kiittelen !
T. Kymmenottelija
Muistan nuo Seepra-kirjat, googlasin sellaisia kuin Ryhtyisinkö keräämään postimerkkejä, Solakan suomalaisen keittokirja, Peruskoulu: tietoa oppilaille ja vanhemmilla, Allergia, Sydänveritulppa, Boolikirja, Autoradiot ja autostereot jne.
Luin suurentaen. Kiva pakina, asiaa hauskasti kirjoitettuna. Minulle tuli tuo Reuma-lehti jonkin aikaa, mutta lopetin, kun lehtiä tuli tilatuksi liikaa ja piti karsia.
Olen vaihtanut sekä lääkäriä että kampaajaa. Lääkärin vaihtamisesta en tuntenut mitään noloutta, koska oli tärkeä syy (hän ei antanut lähetettä eteenpäin erikoislääkärille, vaikka olisi pitänyt), mutta hyvän kampaajan vaihdoin vain, kun näin jollakin tyylikkäästi leikatun polkan ja halusin juuri sille samalle kampaajalle. Hän todella leikkasi hyvin, mutta muutti kauas toiselle paikkakunnalle vuoden kuluttua. Tein samanlaisen välttelyliikkeen kuin sinä, kun kohtasin hylkäämäni kampaajan ruokakaupassa. :)
Juu, olen joskus paennut hyllyn taakse. Jotkut potilaat ovat vaihtaneet minut toiseen ja se on ok, oikeasti se on silloin parempi kaikkien kannalta. Joskus sukset ovat menneet ristiin ja olen ystävällisesti ehdottanut vaihtoa, mutta yllättäen potilas ei olekaan halunnut sitä.
Lähetä kommentti