tiistai 12. tammikuuta 2021

Ekologinen kerrostalokyttääjä


Kotini pitää minut kaidalla tiellä. Täällä on niin viileää, että kehotan alhaiseen lämpötilaan tottumattomia vieraita varustautumaan vierailuun villasukilla ja pilkkihaalareilla. 
 
Aamulla herätessä paleltaa ja sormet sinertävät kuin aamutaivas. Pelkään niiden ropisevan lattialle yksi kerrallaan. Millä sitten kirjoitan? Varpaita voi lämmittää villasukilla, mutta sormiin auttaa ainoastaan voimistelu.
 
Kun olen saanut itseni vertymään, taipumaan ja sormet rusottamaan, alkaa automaattiportti ulista ja kolista (olen avautunut porttiasiasta jo aiemmin, ikkunaremonttimiehet jättävät sen auki ja se avautuu ja sulkeutuu kuin ikiliikkuja). Äkkiä suihkuun ja vaatteet päälle, Kertun hiekkalaatikon putsaus ja kerrostalokyttääjän vakiovarustus, roskapussi, kädessä pihalle. 
 
Eilen remonttimiehet olivat peittäneet sensorin kertakäyttöisellä mukilla (toimi hyvin), tänään muovipussilla, josta ei ollut mitään apua. Puin sensorille sukan. 
 
Postiluukusta putosi viime viikolla ilmoitus, jonka mukaan talossani on käynnistetty muoviroskien keräys. Luin ohjeen innoissani ja ladoin muoviroippeet muovipussiin. Tälläinen tuore innokas muovin lajittelija kuitenkin turhautui, kun moneen päivään ei löytynyt roskasäiliötä muovijätteelle vaikka kuinka etsi. Ehdin jo lopettaa muovin lajittelun, mutta tänään roskasäiliöiden joukkoon oli ilmaantunut tuota tarkoitusta varten uusi keltakantinen yksilö. Kyseinen säiliö oli tyhjä, kun muiden roskisten kansia ei saanut enää kiinni yli pursuilevan jätteen vuoksi. 

Söin vegaanisen aamiaisen. En usko, että maailma pelastuu, mutta söin silti. Vegaanisen aamiaisen ongelmana on vähäinen proteiinin saanti, jolloin nälkä alkaa häiritä kymmenen minuutin kuluttua aamupalasta. Ratkaisin ongelman lämmitetyillä purkkipavuilla ja paistetulla kylmäsavutofulla, jotka asettelin leivän päälle, söin lisäksi kirsikkatomaatteja ja porkkanan. Pavut vierivät leivältä villapaidalleni. Jos syön jonkun pienen välipalan, kuten munkkikahvit, saatan selvitä lounaaseen saakka.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka vegaanista aamupalaa syömällä maailma ei pelastuisikaan, jonkun toisen eläinlajin edustajan henki saattaa silti pelastua.

On tietysti hienoa, että ihmisiä on vihdoin (n. 50 vuotta ensimmäisten huolestuneiden tutkimusraporttien jälkeen) alkanut huolestuttaa maapallon ilmaston tila. Mielelläni soisin, että empatiaa riittäisi myös pallon muille asukeille. Voisimme aivan hyvin luopua tästä nykymuotoisesta tehomaataloudesta aivan ylenmääräisine eläintuotantoineen. Joskus maito- ja lihatuotteita pidettiin arvossaan, mikä heijastui samalla myös tuotteiden alkuperän (so. ruoaksi käytettävien eläinten) arvostukseen. Nykyään liha on pitkälti bulkkiruokaa.

Proteiinin saannista en olisi kasvispainotteisessa(kaan) ruokavaliossa kovin huolissani. Tasaisesti kaikkia kasvikunnan tuotteita syömällä pysyy kyllä ihan kuosissa, itsekin jo yli puoli vuosisataa. Enkä ole vielä tarvinnut papuja aamiaisella��

Heidi Mäkinen kirjoitti...

En minäkään ole huolissani proteiinin saannista, mutta ei kai papujen syöminen aamiaisella ole hullu ajatus, nehän kuuluvat perinteisesti brittien aamupalaan, minä vain jätin pekonin ja munan pois. Japanilaiset taas syövät aamulla mm. riisiä, tofua ja misokeittoa.

Kuulun siihen sukupolveen, joka on tämän maapallon pilannut.
Olen kanssasi samaa mieltä tehomaataloudesta.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

En ole omistanut autoa enää vuosikymmeniin vaan kävellyt ja pyöräillyt. En siis ole ihan pahis kuitenkaan.