Eräs kirjailija laittoi minulle viestin ja kertoi pelastaneensa romaanini (Ei saa elvyttää) alelaarista. Siellä se oli maannut synkeänä ja viluissaan. Ikäloppuna yksivuotiaana. Romaanilla on metsähiiren elinajanodote.
Facen kirjallisuusryhmässä eräs nainen kertoi olevansa kiinnostunut romaanin kirjoittamisesta ja kysyi neuvoja. Luettelin lukemisen (ja tietysti kirjoittamisen) tärkeyden, kirjoituskurssit ja kirjoitusoppaat. "Onko kirjoitusoppaita äänikirjoina?" nainen kysyi.
Sampo Terho on kirjoittanut esikoisromaanin ja hänestä oli tietenkin laadittu laaja henkilöjuttu Hesariin. Samassa numerossa Antti Majander arvioi romaanin ja käytti termiä nyyhkytarina. Ymmärsin kritiikistä, ettei Majander arvostanut poliitikon romaania kovinkaan korkealle.
Vaikka useimmat kirjat elävät vain ohikiitävän hetken, on klassikkoja, joita ostetaan vuodesta toiseen. Henkilöjutussa Terho sanoo lukevansa Waltarin kirjoja yhä uudestaan, eikä siitä syystä tunne laajasti kirjallisuutta. Tämä tarkoittaa a) Terho oikeasti lukee sitä Sinuhe egyptiläistä uudelleen ja uudelleen b) Hän ei oikeastaan lue paljonkaan.
Romaanini maksoi muuten neljä euroa.
P.S. Blogin salasanan vaihtaminen ei auttanut blogiongelmiin.
6 kommenttia:
Minä en erityisemmin kärsi unettomuudesta, mutta tuli heti mieleen auttaisiko kirjoittamisopas äänikirjana semmoiseen vaivaan.
Enää ei kumminkaan blogitekstiesi lopussa ole niitä ruutuja ja kysymyksiä.
Saattaisi auttaa, riippuu kyllä oppaasta, moni on niin hyvin kirjoitettu, etten malttaisi nukkua.
Ruudut ja kysymykset vaivaavat edelleen, mutta mobiiliversion kautta ne saa deletoitua, mutta onhan se rasittavaa kuitenkin.
Majanderin arvostelusta sai sen kuvan, että Sampo Terhon romaani noudattaa aika hyvin perussuomalaisten kulttuuripoliittisia linjauksia.
Blogisi on erinomaisen viihdyttävä. En ole aiemmin tuntenut tarvetta kirjoitella kommentteja, mutta kielikuvasi metsähiiren elinajanodotteesta on kerta kaikkiaan onnistunut! Ehkä se osui nauruhermooni siitäkin syystä, että meille työeläkealalla työskenteleville termillä elinajanodote on niin omanlaisensa merkitys..
Jos Sampo Terho ei oikeasti ole lukenut muuta kuin Mika Waltaria, ei se vielä tarkoita, etteikö hän olisi lukenut paljoa: Waltarin tuotanto on valtava. Jopa niin laaja, että siitä riitti aikoinaan aineistoa koko lukukauden kestäneeseen yliopistokurssiin (kirjallisuustiede) - ja jotain saattoi jäädä vielä luentosarjan ulkopuolellekin. Vuonna 2011 ilmestyneessä Panu Rajalan kirjoittamassa teoksessa "Unio Mystica. Mika Waltarin elämä ja teokset" (WSOY) on kunnioitettavat 832 sivua.
Ehkä S. Terhon kannattaisi silti laajentaa repertuaariaan, vaikka M. Waltari taisikin työntää kynänsä suurin piirtein kaikkiin kuviteltavissa oleviin kirjallisuudenlajeihin sarjakuvia myöten (no, virsirunoilija hän ei sentään kai ollut). Klassisen kirjoitusoppaankin pyöräytti tuosta vaan, jo kymmenen vuotta ennen Sinuhea!
(Aiotko kirjailijaksi? WSOY, 1935)
Tiedän kyllä Waltarin tuotannon laajuuden, halusin vaan kärjistää ja liioitella. Kirjahyllystäni löytyy tuo Waltarin kirjoitusopas.
Toiselle nimettömälle: kiva kun viihdyt täällä.
Lähetä kommentti