Otin Bookbeatin kahden viikon ilmaisjakson ja kuuntelin 2016 julkaistun romaanini Ei saa mennä ulos saunaiholla, vaikka olen hävennyt koko kirjaa. Käytin 1.7 kertaista nopeutta, joten sain romaanin vaivatta kuunneltua kaupassa käydessäni, ruokaa laittaessani ja vessaa siivotessani. Olin suorittanut urakkani kolmen maissa ja jäi aikaa moneen muuhunkin aktiviteettiin. Kirjahan oli hyvä! Hämmästyin monta kertaa mitä kaikkea olinkaan kansien väliin tai kuunneltavaksenne raapustanut. Nauroin pariin otteeseen ja itkin lopussa kuten asiaan kuuluu.
Kirja sopii hyvin äänikirjaksi, sillä henkilöitä on vähän ja juoni etenee kronologisesti. Annoin kirjalle neljä tähteä, sillä enhän halunnut olla kohtuuton, eikä se olisi viittä ansainnutkaan.
Perustin lukupiirin kymmenisen vuotta sitten. Lukupiiriin on kuulunut seitsemän jäsentä. Pari kuukautta sitten eräs meistä halusi lopettaa, sitten toinen ja nyt kolmas. Jäljellä on enää neljä naista.
Lukupiiriin liittyminen ja siitä eroaminen on vähän kuin vesisänky aikoinaan, ensin kaikki halusivat sellaisen, sitten yksi huomasi, että siinä lilluminen ei ollutkaan kivaa, laittoi sängyn myyntiin ja muutkin ryhtyivät tarkkailemaan, että onko tämä ollenkaan hyvä vai peräti paska ja alkoivat nähdä vesisängyssä vain negatiivisia puolia, jotka puolsivat uuden runkopatjasängyn ostoa ja vesisängyn unohtamista.
Olen nyt sitten itsekin miettinyt haluanko jatkaa lukupiirin jäsenenä, vaikka se on laventanut lukemisharrastustani, olen saanut kuulla fiksujen ihmisten ajatuksia kirjoista, olen nauranut ja syönyt herkkuja, joihin en olisi muuten välttämättä tutustunut. Aion antaa lukupiirille vielä toisen mahdollisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti