Kissankarvoja on kaikkialla, matoissa, verhoissa, lakanoissa, vaatteissa, huonekaluissa ja nenässä vaikka kuinka imuroisin ja varsinkin kun en viitsi aina imuroida.
Kuuntelin Ylen Areenasta sarjaa, jossa käsitellään onnellisuutta ja haastatellaan useita asiantuntijoita. Onnellisuuttamme säätelevät pitkälti geenit ja ympäristötekijät. Onnellisuus ei olekaan asennekysymys. Kun jokin asia heikentää onnellisuuttamme, on onnellisuuden määrällä taipumus palata meille ominaiselle tasolle.
Kuulun Facen "Lääkärit kierrättää" -ryhmään. Huomasin, että siellä on myynnissä vain pariin kertaan käytetty laadukas vedenkeitin, jossa veden saa lämmitettyä juuri sopivaan lämpöiseksi (eri teelaadut vaativat eri lämpötilan, muuten juomasta saattaa tulla kitkerää). Omassa vedenkeittimessäni ei ole moista ominaisuutta. Se osaa hädin tuskin keittää vettä ja muutenkin se vetelee viimeisiään. Keittimestä pyydettiin 25 euroa, joka oli mielestäni aika korkea hinta tai sitten kehotettiin tekemään tarjous. Tarjosin 20 euroa, jonka jälkeen jouduin epämiellyttävän häpeän valtaan. Onneksi en aikoinaan hakeutunut kaupalliselle alalle.
Vedenkeitin on hävinnyt. Menetin sen viiden euron takia.
Kirjoitan ”runon”, joka sopii tähän:
Imuroin matot.
Imuroin katon.
Imuroin Kissan.
Imuroin vedenkeittimen.
Nyt imuri naukuu ja keittää minulle vettä.
4 kommenttia:
Tuohon en usko alkuunkaan, että jotakin laitetta olisi käytetty vain pari kertaa.
Uskoisin vain, jos laitteessa olisi käyttökertamittari.
Nettikirppareilla yksittäisen tarjouksen jättäjän ei tarvitse tuntea häpeää. Myyjähän oli
itse tarjonnut kahta kaupantekotapaa. Voitit 25 euroa, kun et keitintä ostanut.
Pikemminkin rupesin miettimään sitä, miksi ihmeessä hyvin tienaavaksi ajatellun ammatti-
kunnan on pitänyt perustaa oma kirppisryhmä. Onko arvolle sopivampaa käydä kauppaa
"meidän kirppiksellä", vaikka netti on pullollaan muita kirppiksiä? Nyt minun pitäisi varmaan hävetä ihmettelyäni. Häpeän määrä on vakio.
Lääkärien oma kierrätysryhmä on siitä kätevä, että ammattikunta on siinä määrin rajattu, että jos et tunne myyjää, niin kaverisi tuntee. Voit täysin luottaa siihen, että tuote tulee postissa ja siinä kunnossa kuin on luvattu. Onhan se hyvä, että hyvin tienaavatkin kierrättävät!
Hei minulla oli kyllä kirpparilla myynnissä laite, jota en ollut käyttänyt kertaakaan, tehosekoitin, jolla olin kuvitellut tekeväni smootheja, mutta mitäpä sitä pienissä tiloissa käyttämättömänä seisotan, joten myyntiin vain. Halvalla meni. Kävin vielä pudottamassa hintoja sellaisista tavaroista, mitkä ei ollut ekaviikolla menneet. Paljon käytetty mehumaijakin meni, eikä kirpparihinnoittelussa ole väliä onko uusi vai käytetty. Moni ei juuri siksi saa tavaroita myydyksi, että laittaa liian isot hinnat, koska haluaa päästä eroon jostain mikä on jäänyt käyttämättä.
Minä en jaksa laittaa tavaraa nettikirppiksiin. Tuntuu niin vaivalloiselta semmoinen, sen sijaan oma looshi on kiva. Sitä on hauska käydä järjestelemässä, muuttamassa hintoja ja viemässä lisää tavaraa sen mukaan mikä käy kaupaksi. Bisnesvainuni toimi, sain parin viikon puodinpidolla noin 400 euroa ja pääsin eroon sellaisesta mikä oli käynyt minulle turhaksi, joukossa uusia vaatteitakin, harkitsematta hankittuja.
Miksei lääkäreillä voi olla omaa kirppisryhmää? Voihan kirppisryhmiä perustaa miten vain. Kaupunginosaryhmät on aina toimivia, koska silloin haku toimii.
Vuokrasin vuosia sitten kirppispöydän ja sain rahaa sen verran että kävimme syömässä tuloilla pitsat. 400 euroa on huipputulos!
Lähetä kommentti