Sähköasentaja, josta joku käytti nimeä sähkäri, kävi siirtämässä keittiön lampun paikkaa, kiinnittämässä törröttävän sähköjohdon valkoisen huomaamattoman listan alle ja uusimassa kylppärin pistorasian. Olin suunnitellut korjauksia usean vuoden ajan. Mies teki homman kahdessa tunnissa. Sähkärin töitä ei saa tehdä muu kuin tämän koulutuksen käynyt. En tiedä vannovatko sähkärit sähkärin valan.
Allekirjoitin aikoinaan lääkärin valan, enkä muista enää mitä kaikkea tuli luvattua. Todennäköisesti lupasin auttaa kaikkia, vaikka he olisivat kuinka kännissä. Helppoahan sellainen paperi oli allekirjoittaa. Olin nuori, enkä tiennyt mistään mitään.
Tässä eräänä päivänä näin miehen makaavan maassa viinapullo käden ulottuvilla. Joku oli asetellut hänen päänsä alle jotain, mies oli käännetty oikeaoppisesti kyljelleen ja kaksi henkilöä mitä ilmeisimmin tarkkaili miestä ja odotti ambulanssin saapumista. Kävelin ohi kymmenen metrin päästä ja kärsin koko illan tunnontuskista, sillä olisihan minun pitänyt varmistaa tilanne.
Keskiviikkona minua koeteltiin uudestaan. Mies köllötti kadulla Kuninkaankulman lähellä. Ympärillä pyöri ilmeisen humalaista ja äänekästä jengiä. Heidän habituksensa perusteella sama humala oli jatkunut vähintään kymmenen vuoden ajan. Yksi miehistä kiroili ja raivosi. Kävelin reippaasti paikalle ja kysyin, onko kaverillenne tulossa apua ja kiroileva mies sanoi olevan. Miehellä oli vain yksi etuhammas. Samassa maassa maannut mies nousi pystyyn.
Nyt kuulostan nimettömän mielestä ihmiseltä, joka ei tunne myötätuntoa. Pelkään sotkeutua tilanteisiin, jossa ollaan humalassa ja raivotaan. Pelkään sotkeutua mihinkään. Koen huonoa omatuntoa kaikesta.
Erään tekstin kohtalon piti ratketa eilen, mutta ei sitten ratkennutkaan. Harmittaa ja masentaa. Yritän ajatella, että olen itsekeskeinen: toiset kärsivät sodasta, kun taas minun asiani ovat sentään hyvin. On vettä, lämpöä, keittiön lamppu ja vegaaniruokaa. Mikä minulla on ollessa. Tai niihän sitä luulisi. Kohtaloni roikkuu taas kerran jossain tulevaisuudessa.
3 kommenttia:
Eikö alkoholismi luokitella (nykyään) vakavaksi, krooniseksi sairaudeksi?
Pitkälle edennyt alkoholiriippuvuus kaikkine "lieveilmiöineen" on varmasti surullisimpia asioita, joita ihmiselle voi tapahtua. Myötätuntoa!
Ei ollut tarkoitukseni loukata kettään. Onnistuin kuitenkin taas kerran tekemään sen. Taidan lopettaa blogin päivittämisen joksikin aikaa. En tiedä, mahdollisesti lopullisesti.
Tällaiset tilanteet kannattaa jättää väliin, sillä hyvin usein alkoholisti- ja narkkariväen väliin meno voi aiheuttaa omaan kimppuun käymiseen. Olen oppinut Helsingin keskustassa 20 vuotta käydessäni töissä, että pitää yrittää pitää katse kaukana kaikesta häslingilstä, ettei itse joutuisi maaliviivalle. Joskus jo se, että katsoo vastaantulijaa kasvoihin, saa agression aikaiseksi sekavassa ihmisessä.
Lähetä kommentti