Kävelin Kirkkoniemen lintutornille, joka osoittautui lintutornien kartanomalliksi. Torniin johtaa pitkä liuska, jota pitkin voi kulkea pyörätuolilla tai rollaattorilla tai työnnellä vauvaa vaunuissa lintuja ihmettelemään. Nyt ei ole ikävä kyllä lintujen sesonkiaika. Lintutornin ympäristössä sijaitsee katos, jonne on värkätty paikka eväiden syömistä varten. Vessapalveluitakin löytyy.
En nähnyt juurikaan lintuja, mutta kaksi pyöräilijää. Kuulin jo kaukaa kuinka hiekka rahisi renkaiden alla. Niin hiljaista oli.
Lauantaina luimme kirjojamme Kulttuuritalo Päiväkodissa, jossa majailemme tulevan esikoiskirjailijan kanssa. Yleisön joukossa istui kaksi kirjailijaa. Yksi kuuntelija ja hänen paikalla olevat lapsensa olivat tulleet minua päivällä vastaan ja yhden naisen kanssa juttelin eilen kaupasta palatessani.
Nämä ihmiset tuntuivat rakastavan Hailuotoa. Kysyin eräältä naiselta, mitä mieltä hän on sillan rakentamisesta saareen ja hän sanoi vastustavansa sitä. Hänen talonsa sijaitsee päätien varressa ja hän pelkää liikenteen vilkastumista ja sitä, että tietä jouduttaisiin mahdollisesti leventämään.
Hailuoto sopisi hyvin dekkariin, onhan tämä saari, jonne lautat kulkevat melko harvoin ja bussikin vain kolme kertaa päivässä. Asukkaita saarella on 961, eikä talvisaikaan ole paljon turisteja, joten epäiltyjen joukko olisi kohtuullinen.
Minä ja toinen residenssivieras lähes tulkoon tyhjensimme saaren tunnetun kantarellipaikan. Odotan paikallisasukkaiden kostotoimenpiteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti