Olin eilen leikkauksessa, jätän tarkemmat terveystiedot julkaisematta. Kävelin sairaalalle seitsemäksi. Normaali ihminen ajaisi taksilla.
Ilmoittautumisen jälkeen minut ohjattiin pukuhuoneeseen, jossa piti riisua kaikki vaatteet. Hoitaja antoi alushousut, jotka sai pukea kummin päin vain "Yhtä rumat molemmin päin", nainen sanoi. Pukeuduin hiekkatien värisiin pyjamahousuihin ja paitaan, joka aukeni selän puolelta. Vedin jalkoihini kompressiopolvisukat, joissa oli aukot päkiöiden kohdalla. Asun täydensi puuvillainen aamutakki ja huonosti istuvat tossut. Pyjamahousut ja -paita olivat liian suuret.
Sanoin anestesialääkärille, että anestesialääkärikaverini oli ajatellut minut ensimmäistä kertaa nähdessään "Tuo olisi vaikea intuboida". Tämä anestesialääkäri oli eri mieltä, mutta hän kertoi myöhemmin, että ystäväni oli ollut oikeassa.
Leikkauksen jälkeen olin sanonut "Antakaa vaatteet, minä lähden kotiin". En muista siitä mitään. Nukuin heräämössä (minua ei viety osastolle) yhden yön ja nyt olen kotona särkylääkkeitä syömässä. Olen iloinen siitä, että sain nauttia hyvin toimivasta erikoissairaanhoidosta.
5 kommenttia:
Pikaista toipumista!!
Paranemista!
Nuo lääkkeiden vaikutuksen aikana puhutut asiat on joskus aika hassuja. Jotkut ovat jopa pelänneet, että puhuvat salaisuuksiaan julki.
Minä muistan, miten lonkkaniveltä laitettaessa minusta alkoi tuntua jotenkin vitsikkäältä siinä vasaroinnin ja kalkkeen keskellä ja harmittelin anestesialääkärille, miten olin unohtanut pyytää poistettavan lonkkanivelen itselleni muistoksi. Rupesin anomaan:"Saisinkohan minä sen minut pettäneen palleron kotiin mukaani?" No, hän vastasi, että kyllä ne poltetaan täällä.
Tein joskus rytminsiirtoja sellaisessa pienessä humauksessa ja toisinaan potilaat olivat herätessään aika hassuja.
Menin aikoinaan Taysiin kohdunpoistoon bussilla. Hatanpäältä olen palannut saattajan kanssa päiväkirurgisesta operaatiosta bussilla.
Ict-ukkelin sisko
Reipasta meininkiä!
Lähetä kommentti