Olemme siirtyneet aikaan, jolloin pukeutuminen on kaikkeen mahdolliseen varautumista tai arpapeliä. Ennen ulos menemistä kurkin ikkunasta, millaisiin asuihin kaupunkini asukkaat ovat pukeutuneet. Silti kärsin usein vääristä vaatevalinnoista.
Olen vähän toipunut hylsystä ja suunnittelen tänään meneväni elokuviin. Samaa suunnittelin eilenkin ja toissapäivänä, mutta en saanut aikaiseksi. Nyt ostin lipun valmiiksi, joten on pakko mennä. Pelkään aina, että minusta tulee erakko. Siskoni ei pitänyt sitä realistisena uhkana.
Kävin eilen uimassa (16.8 astetta). Nautin nykyään tosi paljon luonnonvesissä uimisesta, vaikka uimapaikkani onkin varsin urbaani. Vesi tuntuu jotenkin pehmeämmältä ja näyttää kauniimmalta kuin uimahallissa.
Joku väitti, että uimahuoneen avaimet ovat loppuneet, toivottavasti saan omani, sillä olen jo maksanut avaimesta.
Jokaisessa lehdessä kirjoitettiin jossain vaiheessa Johanna Vuoksenmaan uintiharrastuksesta. Hän oli uinut vähintään viidessäsadassa järvessä. Vuoksenmaan uimisista kirjoitettiin ainakin Avussa, Kotiliedessä, Suomen kuvalehdessä, Helsingin sanomissa, Maaseudun tulevaisuudessa, Kodin kuvalehdessä, Kirkko ja koti ja Voi hyvin lehdissä
Hengissä ollaan. Tulkaa tekemään haastattelu uintiharrastuksestani.
Kuvitukseksi valitsin ottamani kännykkäkuvan.
6 kommenttia:
Raksalla nämä ajat ovat rättisulkeisia; aamulla paljon, päivällä pitää stripata ja jos tekee piddempää päivää, niin taas puetaan. Mikään ei ketuta niin paljon kuin huomata ettei ole tarpeeksi kuteita ja tietää että palelua on vähintään kahdeksan tuntia.
Minen ymmärrä miksi jonkun kottaraisen uimisesta pitää kirjoitella niin paljon? Eri asia olisi, jos kyseinen 500:n lätäkön ihme pystyisi uimaan vastavirtaan kuohuvissa koskissa ja sinkauttamaan itsensä huimiin hyppyihin lohien lailla. Silloin minäkin ottaisin kamerani, starttaisin vanhan uskollisen ransuni ja ajaisin vaikka mihinkä ikuistaakseni hänen hopeisena? hohtavan...hhmmmm...kyljen kun se sinkoutuu pärskeistä kilvan lohien kanssa.
On muuten hyvä kuva. Siinä on jotain.
Järvivesi tuntuu iholla silkkiseltä, viileänäkin.
Kävin uimahallissa 3 kuukautta järvissä uituani ja huh miten epämiellyttävältä se kloorivesi tuntui iholla ja hengotettäesdä. Silmätkin kuin tomaatit uimisen jälkeen.
Mutta onko erakoitumisessa jotain pelättävää, jos itse tahtoo erakoitua?
t.introvertti
Eniten hämmästyttää, että kaikki lehdet kirjoittivat asiasta. Kuva on otettu pari päivää sitten läheltä Särkänniemeä.
Erakoituminen on minusta vähän pelottava ajatus, vaikka huomaankin olevani vähän introvertti. Eivätkö haavoitetut eläimetkin piiloudu.
Minulla oli kahtena kesänä tavoite, monessako ulkouimapaikassa uisin sinä kesänä. 20 ja 25 täyttyivät hyvin. Keväällä 24 kerroin tavoitteeni yhdessä ensimmäisistä uimapaikoista. Siellä oli kuulemma käynyt nainen, jonka tavoite oli 100. Sen rinnalla 25 tuntui vähältä. Minulle se oli riittävä.
Tämän kesän tavoitteeseeni en pääse. Olin ajatellut vuosiluvun mukaista määrää 25, mutta tuli tapaturman jälkeen uintikielto. Syyskuussa saisin taas uida.
Kirsi
Kaikki kirjoittivat siitä, koska häneltä oli ilmestynyt aiheesta kirja ja oli näyttely.
Kirsi
Lähetä kommentti