maanantai 5. lokakuuta 2026

Italian presidentti


Olin kivoilla synttäreillä. Oli ruokaa, juomaa, mukavia ihmisiä ja bändi. 

Pidettiin puuduttavia puheita. Pöydässämme mietittiin, että miten synttäripuheet eroavat hautajaispuheista. Eivät juuri mitenkään. Puheiden viisasta ja lempeää olentoa ei ole olemassakaan, sillä kukaan ei voi olla täydellinen.  

Youtubessa on julkaistu Pirkkalaiskirjailijoiden lyhyitä puheenvuoroja otsikolla Kirjailijavartti. Minun vuoroni on muistaakseni 24.10. En muista, mitä tuli sanottua, sillä videoinnista on jo aikaa. Stressaa. Ei niitä tosin kukaan katso. 

Jostain syystä puhujat näyttävät videoilla siltä kuin heidän hemoglobiininsa olisi neljänkymmenen kieppeissä. Kalmankalpeilta. 

Näin eilen Paolo Sorrentinon elokuvan La Grazia (tarkoittaa suomeksi armoa). Elokuva kertoo kuvitteellisesta Italian presidentistä Mariano de Santiksesta, jota näyttelee loistava Toni Servillo. Presidentillä on puoli vuotta kautta jäljellä ja hänen pitäisi päättää allekirjoittaako hän eutanasialain sekä ratkaista pari armahdusanomusta. 

De Santis kaipaa kuollutta vaimoaan, eikä ole päässyt irti siitä, että vaimo petti häntä neljäkymmentä vuotta sitten. Presidentti käy tyttäreltään salaa tupakalla (toinen keuhko on jo poistettu, ehkä syövän takia). 

Pidän yllätyksistä, mutta vain elokuvissa. La Craziassa musiikki yllättää. Ja välillä presidentti leijuu painottomassa tilassa avaruusasemalla. Tykkään siitäkin, että paavi on musta mies. 

La Grazia on hieno elokuva vanhenemisesta ja vallasta. Elokuvassa on erikoinen kohtaus, jossa iäkäs Portugalin presidentti joutuu hirmumyrskyn riepottelemaksi tullessaan tapaamaan Mariano de Santasta.  Tuuli repii punaista mattoa, sataa vettä ja rakeita. Turvamiehen sateenvarjo kääntyy nurin.

Mietin,  kuka onkaan Italian presidentti (hänen nimensä on Sergio Mattarella). Tuntuu, etten ole koskaan kuullutkaan hänestä.  

 

5 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Haluan nähdä tämän. Huomasin, että meillä on toistaiseksi vain kaksi näytöstä, joihin en pääse. Helsingin Rakkautta ja anarkiaa -festaritkin ehtivät mennä minun matkalla ollessani. Kaipaan hyviä elokuvia elokuvateatterissa katsottuna. No, jospa niitä alkaa tulla syksyn myötä.

Monet Euroopan presidentit ovat vähän esillä, pääministerit ovat tunnetumpia.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Suomessa presidentillä on enemmän valtaa ja hän on näkyvämpi.
Tampereella on kyllä melko hyvä tilanne elokuvien suhteen, kun on mainio elokuvateatteri Niagara ja kaksi Finnkinon teatteria.
Tykkäsin La Graziasta, se on ehdottomasti elokuvateatterissa katsottava elokuva. Minun on usein vaikea kotona asettua katsomaan muita kuin hyvin nopeatahtisia juonellisia elokuvia.

Anonyymi kirjoitti...

EU-maista vain Ranskalla taitaa olla presidentti, jolla on todellista valtaa. Muiden maiden pressat ovat enemmän tai vähemmän seremoniallisia keulakuva kuninkaallisten tapaan.

Suomen perustuslain mukaan presidentti kuitenkin johtaa yhä ulkopolitiikkaa, tosin yhdessä valtioneuvoston (hallituksen) kanssa. Siitäpä sitten aina välillä kinataankin, kumpi edustaa ja pitää tärkeät puheet presidentti vai pääministeri.

Kikka L. kirjoitti...

Nyt ei kiinnosta elokuvat eikä Mattarellat, luin juuri loppuun mitä mainioimman kirjan. Se viihdytti, oli asiallinenkin, oli kerrassaan täydellinen ja vielä kun osasin paikantaa kaupunkiakin.
Kiitos kirjasta "Lääketieteen sanakirja", Heidi Mäkinen!!!

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kiitos ystävällisistä sanoista ja kirjan lukemisesta!