Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anja Erämaja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anja Erämaja. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 13. lokakuuta 2021

"Timantit ovat ikuisia, mustikat voi syödä"

Ostin muutama vuosi sitten urheilukellon, joka jaksoi aikansa huomauttaa "Aika lähteä liikkeelle". Olin tottelematon, enkä noussut sohvalta, vaan jatkoin makoiluani. Sitten kello ryhtyi ilmoittamaan, että olen liikkunut riittävästi siinä vaiheessa kun olin juuri nukahtamassa yöunille. Nyt kellon akku tyhjenee jatkuvasti, vaikka käytän sitä enää vain kellona, en urheilukellona.

Luin valmistajan sivuilta (Polar), että tähän malliin ei saa uusia akkuja vaan on ostettava uusi kello. Nämä ovat siis jonkinlaisia kalliita kertakäyttötuotteita. 

En ole lukenut vuosiin "naistenviihdettä", mutta nyt ajattelin, että minusta olisi hienoa ryhtyä kansainväliseksi kirjalliseksi viihdetähdeksi. Lainasin opiksi Jojo Moyes'n järkäleen (jostain syystä viihdekirjat ovat melkein yhtä paksuja kuin Miki Liukkosen romaanit) Ole niin kiltti, älä rakasta häntä, jonka pohjalta tehdyn elokuvan olin nähnyt. 

Alkuun innostuin romantiikasta ja nokkelasta dialogista, mutta sitten tuli huono olo, vähän kuin olisi syönyt liikaa irtokarkkia ja oli pakko lukea tasapainon vuoksi Anja Erämajan uutta proosarunokokoelmaa Olen nyt täällä metsässä. Anja Erämajan kirjan taakse on viisaasti kirjattu Timantit ovat ikuisia, mustikat voi syödä.

Lopuksi ilmoitan paheksuvani kulttuurimäärärahojen leikkauksia. 

torstai 16. huhtikuuta 2020

Hiiohoi

Tänään on jännittävä päivä: Leena Lumi kirjoitti romaanistani Ei saa elvyttää kivan tekstin blogiinsa (linkki). Kaunis kiitos siitä.  Olen jakanut sen kaikkialle.

Kirjaa saa ostaa täältä (linkki) ja se löytyy myös lukuaikapalveluista. Pyydän anteeksi  blogin kaupallista sisältöä, mutta vakuutan, etten saa tietää vaikka ette sitä ostaisikaan.

Löysin myös Pocastin, jossa kerrotaan Milja Sarkolan esikoisromaanista ja tästä meikäläisen kirjasta (linkki).

Kävin henkeni ja terveyteni kaupalla (en kuulu riskiryhmiin, mutta silti, nykyään vaara voi piillä siinä kiltin näköisessä mummussa, eikä virustartuntaa alkuun näe edes päällepäin kuten muut välteltävät jutut esim. juopot tai puheliaat ihmiset tai sekä että) kahdessa divarissa, jälkimmäisestä löysin lukupiirikirjan (olisihan sen voinut tilata netistä, mutta tuolloin olisi tarvinnut jännittää ainoastaan tuoko posti kirjan perille).

Ruokakaupan kassahenkilö aivasti hihaansa.

Elämäntilannettani kuvaa parhaiten se, että osaan olohuoneen kasvien lehdet, tunnen lehtiruodit, aistin kun kasveilla on jano tai ne tarvitsevat lannoitetta. Minusta on kehkeytymässä huonekasvikuiskaaja. Toisaalta nimenomaan tylsyyttä arvostaa sitten, kun jotain tapahtuu.

Eeva Kilpi on kirjoittanut "Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää." Ilmankos hän on niin suosittu.

Toivoisin, että voisimme jollakin tavalla taas käyttää kirjastoja, ihan varmasti sen voisi tehdä ilman kohtuuttomia riskejä. Nettivaraukset ja noutolaatikot? Ovathan kaupatkin auki, kyllä kirjoja tarvitaan enemmän kuin Ikean Ektorp -sohvia (henk. kohtainen mielipide). 

Luen aamuisin runoja, ensin kuitenkin sanomalehdet, joku tolkku. Lainaan tähän pätkän Anja Erämajan proosarunoa (Anja Erämaja, Laulajan paperit, WSOY 2005):

Hiiohoi, heitän vasemmalla kädellä konvehtin suuhuni, oikea roikkuu laidan yli. Lattialla velloo vaatteita, seilaa kenkiä, kyniä, jatkojohto. Suomalainen siivoaa 54 päivää vuodessa. Tunsin naisen, joka silitti sanomalehtensä. Minun ei tarvitse, olen suuripiirteinen basillien suhteen. Makaan sängyllä ja investoin itseeni.