Aloitin aktiivisen kynttiläkauden tällä viikolla.
Kynttilää on käytetty jonkinlaisena elämänohjeiden metaforana jo pitkään: Älä polta kynttilää molemmista päistä. Älä laita kynttilää vakan alle. Lapsena ajattelin näitä ihan konkreettisesti ja ihmettelin, miksi joku olisi niin tyhmä, että sytyttäisi kynttilän molemmat päät (eihän siellä näy sitä lankaakaan, jota jostain syystä sydämeksi tai sydänlangaksi nimitetään) tai pistäsi palavan kynttilän päälle jonkun korin.
Runoraadissa Heikki Salo sanoi kyllästyneensä laululyriikan metaforiin, vaikka on itse viljellyt niitä. Salon laulussa "kaipuun kaljakori kilisee" jne. Hector taas lauloi olevansa hautausmaa, loputon yö, kirjallisuus, Jeesus lapsi ilman Mariaa, Raamattu uus jne.
VR myy alennushintaisia Inter rail -kortteja ja sain matkustusvimman. Alennuskortti pitää hankkia 28.11 mennessä ja sitä voi käyttää jonnekin kesäkuulle. Korttia ostettaessa tarvitaan voimassa oleva passi. Minä ja asiakirjani ovat vanhentuneet.
Kävin valokuvassa. Nainen vilautti ottamaansa kuvaa kameralta. Näytin oravalta, joka oli kerännyt molemmat poskensa täyteen pähkinöitä. Hän kysyi haluanko itselleni myös paperikuvan. En halunnut.
Täytin passihakemuksen netissä. Ohjeessa sanottiin, että minun on käytävä poliisilaitoksella. Olisin saanut ajan maaliskuulle, joten menin eilen poliisilaitokselle jonottamaan. Varustauduin läppärillä ja romaanilla ja ravitsin itseni kunnolla ennen urakkaa. Harkitsin eväitäkin. Jonotin puoli tuntia. En uskaltanut keskittyä kirjaani, sillä pelkäsin menettäväni vuoroni. Otin passin pikana (maksoin 19 euroa ylimääräistä) ja tänään passi tuli R-kioskiin.
En tiedä lähdenkö edes interrailaamaan.
Anna Paldar tekee Kirjakävelyllä -podcastia ja nyt on vuoroni esiintyä siinä. Eilen järjestettiin nauhoituksen pre-check Zoomissa. Olin varma, että mokaan jotenkin, mutta en mokannut. On vielä mahdollista töppäillä varsinaisessa nauhoituksessa.
Olen löytänyt runoilija Sirkka Turkan. Olen lukenut hänen runojaan aiemminkin, mutta nyt olen varannut itsestäni pienen runonurkan erityisesti hänelle.
3 kommenttia:
Monet ihmiset pitävät kynttilää vakan alla varsinkin näin netin aikakautena, eivät uskalla julkaista koska pelkäävät että ihmiset dissaavat ja lyttäävät heidät. Olenkin miettinyt että onko näin netin ja ns. verkostoitumisen aikakautena ihmisten itsetunto laskenut, ei uskalleta sanoa omia mielipiteitään vaan mennään lauman mukana.
Katselin kerran erästä kokkiohjelmaa jossa tämä kokki valmisti fine dining ravintolassa perinneruokia jakun häneltä kysyttiin että miten hän uskaltaa tehdä tämän, seuraako hän jotain toista vastaavaa huippukokkia somessa, niin hän vastasi että hän seuraa ketään koska silloinhan hän kulkisi tämän perässä ja seuraisi itseasiassa tyypin persreikää. Lisäsi vielä että somessa tämän näkee oikein laumailmiönä ja ihmetteli etteikö ihmisillä ole omaa elämää kun pitää seurata jonkun tyypin p-reikää. Tavallaan hienosti sanottu ja esimerkki ettei valtaosa ihmisistä - vaikka olisivat kuinka taitavia, uskalla raottaa sitä vakan kantta ja tehdä jotain omaa juttua.Sureullista, sanon minä.
Epäilen, että nimenomaan naiset jättävät sen kynttilän sinne vakan alle.
Loistava esimerkki! Viestisi on sekä oivaltava että kaunopuheisesti esitetty. Arvostan sitä, että jaat arvokkaan näkökulmasi.
Lähetä kommentti