Ilves vai Tappara

Kokeilin uudestaan äänikirjan kuuntelemista öiseen aikaan. Nyt pistin ajastimen kolmeenkymmeneen minuuttiin. Ennen nukahtamistani Alma pohti sammalten olemusta. Herätessäni en sitten muuta muistanutkaan. Nappikuulokkeet painoivat korvakäytäviä, eikä niistä kuulunut enää pihaustakaan. 

Muistan, miten korvakäytävät kipeytyivät stetareista, mutta se meni ohi kun niihin tottui. Kun sitten kerran oikea korvakäytävä tuntui uudestaan kipeältä, huomasin metallia suojaavan kumitulpan kadonneen. 

Vappu meni rauhallisesti. Ystäväpariskunta käväisi. K joutui menemään töihin ja pistäydyimme M:n kanssa kaupungilla ja istuimme hetken talvitakeissamme Paapan kapakan terassilla. K on näyttelijä ja vappuaattona oli kaksi esitystä. Onneksi K kuolee jo ensimmäisessä näytöksessä ja hän on saanut vapautuksen loppukiitoksista.

Tappara voitti miesten SM-liigan jääkiekkomestaruuden. Olen ihmetellyt, miten tamperelaiset valitsevat Tapparan ja Ilveksen välillä. Kysyin asiaa Facessa, enkä saanut yleispätevää vastausta. Usein joku tuttu/sukulainen oli pelannut jommassa kummassa joukkueessa, kyse oli sukuperinteestä tai mistä lie. 

Ei minun tarvitse ottaa kantaa tähänkään.

Työmoraali

En pidä siitä, että lääkäreitä haukutaan vaan loukkaannun arvostelusta. Itse saan tietenkin olla kriittinen. Saan moittia sukulaisianikin vaikka muilla ei ole siihen lupaa.

Kirjoitin Faceen, että lääkäreillä on korkea työmoraali ja niin onkin, jopa liian korkea. Töihin tullaan sairaana, sillä muuten homma kaatuu muiden niskaan.

Muistan vuosien takaa erinomaisen terveyskeskuslääkärin, jonka flunssapoissaolot herättivät närkästystä. Tämä mies toimi poikkeuksellisesti ja jäi kotiin yskää ja nuhaa potemaan. Hoitajat epäilivät moisen käytöksen ja infektioherkkyyden liittyvän siihen, että lääkäri söi heidän mielestään liikaa pullaa.

Eräs erikoislääkäri (olin hänen osastollaan apulaislääkärinä) hävisi kesken työpäivän hakemaan puutavaraa rakennusyömaalleen, eikä häntä tavoitettu, sillä kännyköitä ei vielä ollut.

Entäs se muinainen takapäivystäjä, joka oli melkein aina humalassa kun hänelle soitti (hän takapäivysti kesäisin melko jatkuvasti). Kerran tämä mieslääkäri oli sammunut orapihlaja-aitaan. Sama tyyppi sanoi lääkärin kierrolla "Ai tippuri, minullakin on ollut se monta kertaa".  Mainittakoon vielä, että tippurimies oli empaattinen ja hyvä lääkäri ja työpaikalla korkeintaan krapulassa. Pidin hänestä. Miehen ura päättyi ennenaikaisesti vaikeaan sairauteen, joka ei liittynyt mitenkään alkoholin käyttöön. RIP, kuten nykyään on tapana lyhentää.

Kollegakunnasta on onneksi tullut niin haaleaa ja tunnollista, ettei näitä juttuja enää kuule.

Yleensä herään aamuun toiveikkaana, mutta nyt tunnen alakuloa. Vappujuhlatkin ovat muuttuneet virtuaalisiksi, tosin sinne on kutsuttu ennätysmäärä vieraita. Tekniikka rajoittaa osallistujien määrän sataan, eivät seinät. Tavallisesti juhlat on järjestetty kaksiossa, jonka keittiöön suurin osa vieraista on ahtautunut teekkarisimaa, munkkeja ja kuohuviiniä nauttimaan.

Tahtoisin lopuksi oksentaa nurmikolle

Sain uuden kauniin muistikirjan, jonka kannet voi solmia kiinni punaisilla nauhoilla. En keksi muistikirjani arvoisia ajatuksia. Ehkä kykenen vielä jonain päivänä ylittämään tämän tyylikäs muistikirja -kynnyksen. Niina Hakalahti opetti, ettei muistikirja saa olla liian hieno, sillä sellaisen kirjan sivut tuijottavat kirjoittajaa turhan vaativina.

Olen katsellut Kandit-ohjelmaa, joka kertoo eläinlääketieteen kandidaateista ensimmäisissä työpaikoissaan. Itkenyt koiran lopetukset ja lehmän synnytykset. Eläinlääkärin työ poikkeaa ihmislääkärin työstä ainakin siinä, että ensin mainittu tunkee kätensä kainaloaan myöten potilaan persaukseen, ihmislääkäri pistää kyseiseen paikkaan vain etusormensa.

Lapsuudenkotiini hankittiin koira, jolle annettiin nimeksi Nana. Nana söi ylioppilaslakkini, joten en keekoile tänään kaupungilla lakki päässä vaikka ylioppilas olenkin.

Vietän vappua kotona kissani Kertun seurassa. Vakuuttelen itselleni, että kävinhän minä sentään vapun etkoilla viime lauantaina ja tänä aamuna Pyynikin näkötornin kahvilassa munkkikahveilla. Eikö se riitä?

Haluaisin ehkä kuitenkin heiluttaa vappuhuiskaa, palella, syödä nakkeja ja perunasalaattia ulkona, juosta viltiltä karkailevien paperilautasliinojen perässä, kastua sateessa ja päivän lopuksi tahtoisin vielä oksentaa nurmikolle.