En pidä siitä, että lääkäreitä haukutaan vaan loukkaannun arvostelusta. Itse saan tietenkin olla kriittinen. Saan moittia sukulaisianikin vaikka muilla ei ole siihen lupaa.
Kirjoitin Faceen, että lääkäreillä on korkea työmoraali ja niin onkin, jopa liian korkea. Töihin tullaan sairaana, sillä muuten homma kaatuu muiden niskaan.
Muistan vuosien takaa erinomaisen terveyskeskuslääkärin, jonka flunssapoissaolot herättivät närkästystä. Tämä mies toimi poikkeuksellisesti ja jäi kotiin yskää ja nuhaa potemaan. Hoitajat epäilivät moisen käytöksen ja infektioherkkyyden liittyvän siihen, että lääkäri söi heidän mielestään liikaa pullaa.
Eräs erikoislääkäri (olin hänen osastollaan apulaislääkärinä) hävisi kesken työpäivän hakemaan puutavaraa rakennusyömaalleen, eikä häntä tavoitettu, sillä kännyköitä ei vielä ollut.
Entäs se muinainen takapäivystäjä, joka oli melkein aina humalassa kun hänelle soitti (hän takapäivysti kesäisin melko jatkuvasti). Kerran tämä mieslääkäri oli sammunut orapihlaja-aitaan. Sama tyyppi sanoi lääkärin kierrolla "Ai tippuri, minullakin on ollut se monta kertaa". Mainittakoon vielä, että tippurimies oli empaattinen ja hyvä lääkäri ja työpaikalla korkeintaan krapulassa. Pidin hänestä. Miehen ura päättyi ennenaikaisesti vaikeaan sairauteen, joka ei liittynyt mitenkään alkoholin käyttöön. RIP, kuten nykyään on tapana lyhentää.
Kollegakunnasta on onneksi tullut niin haaleaa ja tunnollista, ettei näitä juttuja enää kuule.
Yleensä herään aamuun toiveikkaana, mutta nyt tunnen alakuloa. Vappujuhlatkin ovat muuttuneet virtuaalisiksi, tosin sinne on kutsuttu ennätysmäärä vieraita. Tekniikka rajoittaa osallistujien määrän sataan, eivät seinät. Tavallisesti juhlat on järjestetty kaksiossa, jonka keittiöön suurin osa vieraista on ahtautunut teekkarisimaa, munkkeja ja kuohuviiniä nauttimaan.
4 kommenttia:
Sama muutos opettajissa ja papeissa (olen kuullut). Ennen katsottiin, että aina joukkoon joku "originelli" mahtuu, nyt poikkeavuuksia ei sallita.
Apeus alkaa vallata mieltä täälläkin, apeus ja huolekkuus. Kun ei sairastaminenkaan kuulemma ehkä anna immuniteettia, no niinhän ne kausiflunssatkin tulevat yhä uudelleen eikä rokottaminen auta kuin osaksi ja joitain, mutta tämä virus on paha. Pitäisköhän tehdä kevätsiivous jonkinlaisena kuolinsiivouksena, hävittää päiväkirjat ja kulahtaneet alusvaatteet.
Vappu tarkoittaa minulle ehkä sitä, että laitan kaupan tilaukseeni simapullon ja jotain vappujuttuja lapsenlapselle ja viemme ne sitten heidän portaille. No, jos katselen tilannetta positiivisemmin, niin retki mieheni kanssa jonnekin luontoon voisi olla kiva, sen voi nimetä vappuretkeksi.
Vappu ei tarkoita minullekaan muuten juuri mitään, mutta nuo juhlat ovat olleet kivat. Isäntä ja jotkut vieraatkin ovat soittaneet ja laulaneet. Tunnelma on ollut leppoisa, enkä ole tuntenut juuri ketään muita kuin isännän ja emännän. Olen enemmänkin kuulostellut vieraiden juttuja (melkein kaikki heistä ovat toimittajia, joka on ihan virkistävää).
Koronan suhteen on menossa jonkilainen passiivinen tylsistyneisyyden vaihe. Yhden romukaapin siivosin. En oikein uskalla käyttää tuota kuolinsiivous nimitystä vaikka se tuli kyllä mieleen. Ehkä jatkan vielä siivousta joku päivä. Olen kävellyt päivittäin vaikka sekin jo kyllästyttää kun ei ole päämäärää.
Minustakaan ei kenenkään pidä mennä flunssaisena töihin ketään toisia sairastuttamaan. Jopa nyt korona-aikana olen nähnyt flunssaista väkeä työpaikallani. Vai ovatko vaan syöneet liikaa pullaa... :DD Mukavaa alkavaa viikkoa!
Ei kai pitäisi, ei anakaan nyt. Mukavaa viikkoa myös!
Lähetä kommentti