Konduktöörin kukkaseppele

Juhannus tuli ja meni. Matkustin junalla Saloon. Konduktöörillä oli päässään kukkaseppele. VR ei osallistunut seppeleen sitomiseen. Nainen oli kuulemma poiminut kukat omalta pihaltaan. Ihailtavaa omatoimisuutta. 

En pidä juhlapyhistä. Varsinkin uran alkuvaiheessa jouduin usein päivystämään silloin. 

Erään kirjailijan julkiseen Face-päivitykseen vastasi moni juhannusta yksin viettänyt. He olivat suorittaneet melko arkisia tehtäviä, laittaneet ruokaa itselleen, lämmittäneet saunaa ja pesseet mattoja. 

Vietin juhannusaattoillan siskoni ja hänen miehensä luona. Kuuntelimme kelamankalta 60- ja 70-luvun musiikkia. Nipsu-koira hyppi sylistä syliin.  Hän aterioi matolta, johon oli ommeltu kangassuikaleita raksujen piilottamista varten. 

Istuin lauantaina viisi tuntia iäkkään isäni seurassa, ja kuuntelin juttuja hänen lukuisista vaivoistaan. Katselimme televisiosta yleisurheilukisoja, jotka järjestettiin Kuortaneella.  Leveäharteiset miehet heittivät kiekkoa ja rotevat naiset työnsivät kuulaa. Saattoi mukana olla joku muunsukupuolinenkin, vaikka heille ei ollut omaa sarjaa. Mitä hyötyä niiden metalliesineiden heittämisestä on kenellekään?  No toisaalta, mitä hyötyä on blogista. Monen mielestä ei senkään vertaa. 

Kävimme palvelutalon ravintolassa syömässä. Tila oli koristeltu koivuilla. Eräs asukas korotti ääntään ja sanoi, ettei siirry mihinkään paikaltaan ja rollaattorikin seisoo siinä mihin hän sen laittoi, vaikka se oli vähän muiden asiakkaiden kulkureitillä. Yleensä tila on hiljainen, kuuluu korkeintaan astioiden kilinää ja muutama yskähdys. 

Kun palasin lauantaina Salosta, Tampereen keskusta vilisi ihmisiä. Kaikki eivät mene mökille vaan viettävät juhannuksen kaupungissa. Keskustassa näytti siivottomalta, pikaruoka-aterioiden kääreitä lojui jalkakäytävillä. Näin yhtenä päivänä, kun nuori mies heitti pitsan palan katukivetykselle ja vielä astui päälle ja musersi juuston, tomaatin ja vehnätaikinan tiukemmin alustaansa.  

Kävin katsomassa uutta Särkänsiltaa, jonka tarpeellisuutta en ymmärrä. Toisaalta täytyyhän siltainsinööreillekin saada töitä ja lyhentäähän kävelysilta huvipuistoreissua muutamalla kymmenellä metrillä. Kyllä maailmaan siltoja mahtuu.

Mältinrannan vesi oli 18 asteista.   

Paikallisuutiset

 

Tamperelainen mies, joka kulki jääkiekon MM-kisojen aikaan huutamassa, että Suomi kärsii Kanadalle rökäletappion, käveli  eilen edelläni. Hän oli pukeutunut sinisiin haalareihin, joita koristivat firmojen logot. Päätä lämmitti keltainen villapipo. Hän työnsi edellään rollaattoria, jossa roikkui tyhjän näköinen kassi ja reppu. Kun olin ohittamassa häntä, hän huusi "Suomi ulos Natosta, saatana!" Sydämeni teki leikkisän kuperkeikan. Kuin joku olisi huutanut korvaani PÖÖ!

Nääshallin työporukka oli tehnyt kyltin, jolla toivotettiin Hyvää juhannusta. Kaksi työntekijää istui lasikopissa syömässä jäätelötuuttia.

Kuntosalin jälkeen lähdin uimaan. 

Iäkäs nainen vietti mielestäni huolestuttavan pitkän ajan kolmetoista-asteisessa vedessä. Kysyin, oliko hän kunnossa. Nainen kertoi, että kardiologi oli kieltänyt häneltä uimisen, joten hän voimisteli vedessä. "Ei Kalkusta asti viitsi kovin lyhyeksi aikaa tänne asti tulla", sydänongelmainen nainen sanoi.  Rollaattori odotti naista rannalla. 

Tampereella avattiin Särkänsilta. Suunnittelin meneväni sitä katsomaan, mutta eiköhän se ole paikallaan vielä lauantainakin.  

Tässä olivat eilisen uutiset. Istun junassa matkalla Saloon.  Turussa on 40 minuutin vaihtoaika, toivottavasti Logomon kahvila on auki (tuskin on). 

Onneksi ei tarvitse enää päivystää.  Älkää hukkuko!

Veeti Lapasorsa

Torstain kaatumisen jäljet ovat edelleen nähtävissä, polvissa on ihorikkoa ja sinelmiä ja ne koristavat myös käsivarsia. Luut ovat ehjät. 

Sinelmä on hieno ja liian vähän käytetty sana.

Vietin juhannuksen kaverin mökillä Vehmersalmella, jossa oli oikein rattoisaa: me ja biljoona hyttystä. 

Jouduimme viettämään suuren osan juhannuksesta sisällä mökissä, sillä satoi melkein koko ajan. Kävimme kyllä kävelemässä, mutta ei kannattanut pysähtyä, ellei halunnut altistua Wagner-hyttysdivisioonan hyökkäykselle.

Istuimme hetken rannan tuntumassa Offilla valeltuina ja polttelimme vuosien takaisia hieman kostuneita hyttyskierukoita. Ponnisteluistamme huolimatta öttiäiset löysivät paikalle. 

Söimme, uimme ja saunoimme. Tarkkailimme kiikarilla lintuja ja vastarannan mökkiläisiä. L tunnisti lintujen laulua kännykällään, minä etsin lintukirjasta kyseisten siivekkäiden kuvia ja sanallista informaatiota. 

Lintujen nimet olisivat erinomaisia sukunimiä ja onhan niitä. Lintukin on sukunimi. Olavi Koskikara kuulostaisi upseerilta ja Veeti Lapasorsa laiskalta vävyltä, joka ei jaksa viedä pitsalaatikoita kartonkikeräykseen. 

Rattoisaa oli hyttysistä huolimatta. Kiitos!

Osaatko nylkeä hirven?

Tapasin eilisessä kyläpaikassa japanilaisen saksofonistin ja virolaisen räppärin (he molemmat asuvat pysyvästi Suomessa), ruokapöydän ääressä istui yhteensä kymmenen henkeä. Illalla kotona mietin, että porukasta voisi kirjoittaa mainion vanhanajan dekkarin.

Japanilainen saksofonisti kertoi, että hänen kotimaassaan voi konsultoida kirjasommelieria sopivia kirjoja valitessaan. Hänen äitinsä oli käyttänyt tällaista asiantuntemusta ostaessaan lapsenlapselleen kirjoja. Sommelieri hyödynsi lastenkirjojen valinnassa lapsen persoonallisuuden piirteitä, eikä siis maistellut kirjoja.

T:ltä kysyttiin ruokapöydässä osaako hän tehdä origameja (sellaistahan japanilaisilta kysytään). T osaa taitella kurjen. Jos ihminen sairastuu ja halutaan auttaa häntä parantumaan, pitää taitella tuhat kurkea. Kuulostaa vaivalloiselta.

Mitä taitoja suomalaisella oletetaan olevan? Osaatko lämmittää saunan? Osaatko hiihtää? Neuloa villasukan? Suomustaa ahvenen? Nylkeä hirven? Soittaa hevimusiikkia?

Söin ensimmäistä kertaa sillröraa (suomeksi sillipöperöä), johon oli sotkettu sillinpaloja, kananmunaa, kapriksia ja hapankorpun muruja. Hyvää oli kuten kaikki muukin, mitä tarjottiin.

Tänään vanha ystävä poikkeaa ohikulkumatkallaan ja juhannus alkaa olla lopulta lusittu. 

Yhteishyvä -juhannus

Olen monta vuotta viettänyt Yhteishyvä-juhannusta ystävän mökillä. Nimesin juhlan Yhteishyvä-juhannukseksi, sillä menu on usein napattu kyseisestä lehdestä. Veikattiin montako ihmistä taas tänä juhannuksena hukkuu.

Nyt ystävä lähti jonnekin saareen juhannusta viettämään. Minä olen kotona.

On ihmeen hiljaista, ei autojen hurinaa, ei veden kohinaa, ei yläkerran naapurin askelten töminää vain sormet läppärin näppäimillä. Kerttu myllää tarmokkaasti hiekkalaatikkoaan.

Suunnittelen käveleväni Uittotunnelin kahvilaan.

Huomenna lähden Kangasalle, jonne tulee ystäväpariskunnan sukua ja muitakin juhannusorpoja kuin minä. Syödään ulkopöydässä ja lepuutellaan silmiä viljapelloissa.

Illalla kävelin Pyynikin uimarannalle, jossa toimii kioskimainen kahvila. Ostin jäätelötötterön ja mies tiskin takaa kysyi "Syötkö täällä vai otatko mukaan?" Hetken mietin, että mitä sillä on väliä, missä tötteröni syön. Meitä alkoi naurattaa, sillä mies oli alkanut myydä kaikkea jollain automaattimoodilla.

Lapsena mummolan rantaan koottiin kaikki mahdolliset risut kokoksi, eikä märkiä puita meinattu millään saada syttymään. Tänään ei taida voida polttaa kokkoa. Hyvää juhannusta kaikesta huolimatta!