Kesä on parasta talvella

Kirjoitan tätä yöpuvussa. Minulle on opetettu, että tähän aikaan pitäisi olla jo siististi vaatetettuna. Mielellään olisi pitänyt käydä jo lenkillä. Sitä ennen olisi voinut leipoa sämpylät. Entä jos joku soittaisi nyt ovikelloa. Mitä asuntoon pyrkijä minusta ajattelisi. Pahimmassa tapauksessa tulija olisi reipas huoltomies, jonka työpäivä olisi käynnistynyt aamuvarhain. Tätä menoa alan toivotella hyviä huomenia puolilta päivin.

Onneksi sataa vettä.  Pystyn ehkä antamaan anteeksi itselleni.

Kävin tiistaina Nokialla Runoraadissa. Tilaisuus järjestettiin rouheisiin tehdasrakennuksiin tehdyssä viehättävässä kahvilassa. Runoraadin vierailijaksi oli pyydetty Nokian oma poika, toimittaja Matti Kuusela, joka osoittautui runotietäjäksi. Vakijäsenet Niina Hakalahti ja Heikki Salo olivat paikalla, illan juonsi Erkki Kiviniemi ja runot luki Eriikka Magnusson, jolla on ihana ääni. 

Minuun kolahti eniten Niina Hakalahden siteeraama Claes Andersson, joka on kirjoittanut, että kesä on parasta talvella. Olen niin samaa mieltä. Monen muunkin asian odottaminen on kiehtovampaa kuin itse tapahtuma.  En pidä kesästä, jolloin pitäisi koko ajan nauttia, käydä festivaaleilla, hoitaa puutarhaa ja ulkoilla. Ai niin, asun kerrostalossa.

Runoraadin yleisössä oli vain muutama mies, mutta useimmat yleisökommentit tulivat miehiltä. Minulla on tapana miettiä, että antaako kommenttini yhtään mitään näille ihmisille. Sitä miettiessä kommenteille varattu aika ehtii mennä ohitse. Miehet olettavat aina, että heidä ajatuksensa ovat tärkeitä. Omistaisimpa keskinkertaisen miehen itsetunnon.

Miten selvitä tammikuusta?

 

Tarvitaan punaviiniä, kirjallisuutta, villasukkia,heijastimia, sateenvarjoja, kumisaappaita, veden kestävää ripsiväriä ja resilienssiä. 

Lapsuuteni Kuopiossa tammikuusta selvittiin hengissä  järjestämällä tammimarkkinat (järjestetään niitä kai vieläkin).  Oli aina niin kylmä, että silmäripsiin kertyi sentin paksuinen jää. 

En muista ostaneeni markkinoilta oikein mitään, silti sinne oli päästävä. Helppoheikit kailottivat  jonkun rahasumman ja alkoivat latoa toripöydälle rukkasia. Pöydälle kertyneen rukkaspinon sai sitten sillä summalla.  Tarjoukseen piti tarttua heti. Samaa strategiaa käytetään nettimyynnissä. Helppoheikit näyttelivät, että joutuivat myymään hanskat tappiolla.  

Tarjolla oli viipurinrinkeleitä, hiivalla kohotettuja kuivahkoja leivonnaisia. Maalaisisännät kävivät strip tease -teltassa tai stripparia ja yleisöä varten pysäköidyssä linja-autossa. Markkinat olivat talvinen kohokohta, ihmisiä keräävä atrappi. 

Palataan nykytodellisuuteen. Laternassa järjestettiin taas eilen runoraati. Raatia veti runoilija Erkki Kiviniemi, vakioraatilaisiin kuuluvat edelleen Niina Hakalahti ja Heikki Salo ja vieraana kävi näyttelijä Auvo Vihro. Runot luki Eriikka Magnusson. Eriikka Magnusson on ehkä ainoa ihminen, jonka puheääntä kadehdin. Hän on kuulemma saanut äänen syntymässään. Ääntä ei voi ostaa sovelluskaupasta.

Katsojat saavat runotekstit runoraatiin tullessaan, raati on saanut ne jo aiemmin.  Heillä on siis pieni etumatka. Runoille annetaan leikkimieliset pisteet ja runoja pyritään analysoimaan. 

On ilo kuunnella raatia, mitä kaikkea he runoista löytävät ja miten itsekin alkaa löytää oman tulkintansa. Runoja ei käsitellä tiukkapipoisesti vaan huumori kuuluu asiaan. 

Siteeraan pätkän Anna Elina Isoaron runoa (29/30 pistettä):

"katsot ylös, et näe kattoa/ katsot ympärillesi, seinät ovat lahonneet kuin oljet/ on jäljellä vain ovi, jota vasten painaudut/ vain ovi säpissä/ kahden maailman välissä."

 

Joulukalenterin 12. luukku

 

Kahdestoista luukku:

Joku varmaan luuli, että olen jäänyt auton alle, kun joulukalenteria ei saatu auki heti aamusta. Ei sentään, tässä se tulee taas.  Halusitte tai ette.

Tänään pidettiin kauden viimeinen kahvakuulajumppa. Vetäjä kysyi haluammeko taustalle joululauluja vai tavallista jumputusta (mitä se nyt sitten onkaan). Äänestimme: Neljä kannatti joululauluja, neljä ei. Ohjaaja soitti puolet ajasta joululauluja ja puolet muuta.

Jossain vaiheessa kisailtiin siitä, kuka välttyy 1.-24.12 välisenä aikana kuulemasta Whamin kappaletta Last Christmas. Eräs runoilija väitti, että kisan tausta olisi homofobinen.  Kappaleen luoja George Michael kuoli joulupäivänä 2016.

Tiesittekö mitä tarkoittaan agalmatofilia? Sana esiintyy Maiski Myllymäen romaanissa Valvoja ja se tarkoittaa seksuaalisen mielenkiinnon kohdistumista patsaisiin ja nukkeihin. Minä en tiennyt. Lukeminen kannattaa. Valvoja kertoo museovalvojan yhdestä päivästä, olen edennyt tekstissä puoleen päivään. Romaania voi kyllä suositella.

Viimeisimmässä runoraadissa keskusteltiin mm. lintujen ulosteista. Keskustelu käynnistyi Arto Mellerin runosta CREDO.

CREDO

Armon värähtämätön valo./ Ikkunaan rikkiräiskähtäneen linnunpaskan lävitse.

Onko linnunpaskan läpi kulkeva valo värähtämätön? Voiko linnunuloste olla muuta kuin rikkiräiskähtänyt (kana-asiantuntija vakuutti, että voi). Minä luulin pitkään, että kanat ulostavat niitä säännöllisen muotoisa prikettejä, joita Kekkilä myy lannoitteeksi.  

Kuva: Heidi Mäkinen, Runoraati

Joulukalenteri (13. luukku)

Voi kun tulisi jo joulu! Joulukalenterisuoni alkaa jo ehtyä. 

Kävin eilen Kivessä kuuntelemassa Runoraatia, jota vetää Erkki Kiviniemi ja vakiraatilaisina toimivat Heikki Salo ja Niina Hakalahti. Runot lausuu Erika Magnuson. Mainio tapahtuma.

Vieraana oli tällä kertaa kuvataiteilija ja kirjailija Viggo Wallensköld. Sairaalassa kanyylista käytetään usein nimeä viggo, mietin miksi. Googlaten selvisi, että se on ollut joskus kyseisen tarvikkeen tuotenimi. Viggo on myös pohjoismainen miehen etunimi. Pidän Viggo Wallensköldin maalauksista.  Sellainen olisi kerran ollut taidelainaamossa ja minua harmittaa vieläkin etten ostanut. Nyt olisin sen jo maksanut.

Joulurunoja ei raadille tarjottu. Hyvä niin. Mietin onko hyviä joulurunoja olemassa. Netistä löyhähtää vain imeliä lurituksia. Keksin  aamuyöstä valvoskellessani oman "joulurunon", jonka julkaisen ihan vaan koska kukaan ei kontrolloi tekemisiäni:

Nyt sitten sensuroin "joulurunoni", kun olin ensin editoinut sitä muutaman kerran. Unohtakaa se. Tarjoan tilalle oikean runoilijan, Juhani Ahvenjärven runon:

JOULU

Aurinko on matalalla
kieli juuttuu telineeseen,
jonka yllä tuulettuvat matot.
Lumi leikkii valon kanssa:
violetit katot