Voi kun tulisi jo joulu! Joulukalenterisuoni alkaa jo ehtyä.
Kävin eilen Kivessä kuuntelemassa Runoraatia, jota vetää Erkki Kiviniemi ja vakiraatilaisina toimivat Heikki Salo ja Niina Hakalahti. Runot lausuu Erika Magnuson. Mainio tapahtuma.
Vieraana oli tällä kertaa kuvataiteilija ja kirjailija Viggo Wallensköld. Sairaalassa kanyylista käytetään usein nimeä viggo, mietin miksi. Googlaten selvisi, että se on ollut joskus kyseisen tarvikkeen tuotenimi. Viggo on myös pohjoismainen miehen etunimi. Pidän Viggo Wallensköldin maalauksista. Sellainen olisi kerran ollut taidelainaamossa ja minua harmittaa vieläkin etten ostanut. Nyt olisin sen jo maksanut.
Joulurunoja ei raadille tarjottu. Hyvä niin. Mietin onko hyviä joulurunoja olemassa. Netistä löyhähtää vain imeliä lurituksia. Keksin aamuyöstä valvoskellessani oman "joulurunon", jonka julkaisen ihan vaan koska kukaan ei kontrolloi tekemisiäni:
Nyt sitten sensuroin "joulurunoni", kun olin ensin editoinut sitä muutaman kerran. Unohtakaa se. Tarjoan tilalle oikean runoilijan, Juhani Ahvenjärven runon:
JOULU
Aurinko on matalalla
kieli juuttuu telineeseen,
jonka yllä tuulettuvat matot.
Lumi leikkii valon kanssa:
violetit katot
2 kommenttia:
Joulu ei kai ole aidosti inspiroinut montaakaan runoilijaa? Varta vasten jotain tiettyä tilaisuutta, juhlaa tms. rustatut runot kestävät harvoin aikaa.
Sama pätee myös esim. jouluelokuviin. Suurinta osaa ei yksinkertaisesti vaan pysty katsomaan - edes jouluna.
Katsoin Kirjasammon sivuilta kaunokirjallisuutta joulu -hakusanalla, suurin osa näyttää olevan lastenkirjoja. Göran Tunström on kirjoittanut 80-luvulla romaanin nimeltä Jouluoratorio. Mietin ihan pitäisikö lukea se. Yhden runokokoelman löysin, mutta vaikutti aika siirappimaiselta. Tykkäsin teini-iässä Rauha S. Virtasen nuortenkirjasta Joulukuusivarkaus.
Lähetä kommentti