Käväisin Suomalaisessa kirjakaupassa, jossa vanhempi mieshenkilö etsi lastenkirjaa. Olin kuulevinani puhetta mummokirjasta (luultavammin kyseessä oli ylioptimistinen kuuloharha). Myyjä valisti ostajaa "Lapset pitävät pieruhuumorista".
Pierusta on kirjoitettu lastenloruja kirjassa nimeltä Pierun elämää (Malin Klingenberg, suomennos Hannele Huovi). Takakansi lupaa päräyttävää pierulyriikkaa. Epäilemättä löytyy monta muutakin aihetta käsittelevää teosta.
Pitkät, paksut tai nuoret sekä harmaahapset,/ pyhimykset tai konnat ja etenkin lapset-/ jokainen, jolla on sydän, selkäranka ja suolet/ voi paremmin kun ulos pieraisee huolet.
Muistin juuri lapsuuden lällätyksen: Läl, läl, läl, läl lieru, Pekalta pääsi pieru, keskellä kirkonmäkkee, siel oli paljon väkkee.
Suoli saattaa olla nolo, mutta kovin tarpeellinen elin.
Nyt sitten arvaattekin, että joulukalenterin suolesta putoaa pökäle nimeltä Kuura ja karkaileva isomummo (ei sisällä pieruhuumoria) ja tietysti jouluinen sananlasku: Tulis joulu, että sais yölläkin syödä. Lukijalahjaksi bonussananlasku: Kun on joulu, niin on joulu, paistahan akka toinen silakka. En ole koskaan kuullut kenenkään käyttävän moista patriarkaalista sananlaskua.
8 kommenttia:
Sun olis ehdottomasti pitänyt lähestyä mummolastenkirjaa etsivää miestä ja esittäytyä! Olisi varmasti ilahtunut (ja todennäköisesti ostanut kirjan ja pyytänyt omistuskirjoituksen). Mutta helppohan tällaisia jälkikäteisneuvoja on antaa.
Tuo bonussananlasku on niin hoopo ettei jaksa edes ärsyttää. Se ensimmäinen, tuttu, taas sitäkin validimpi.
Suosittelen: Ronsulta pääsi paukku ja toinen Seepralta lorahti pissa! Meillä aikoinaan iso hitti nuo kirjat. Marita
Nuo kirjat kävisivät hyvin varttuneille naisille. Ainakin nimien perusteella.
Kaikenikäisille! 😂 Marita
Pieruhuumorin parissa kasvaneille, jo lukemaan oppineille kouluikäisille on tarjolla Komisario Peppusen tutkimuksia. Komisarion kovasti takalistoa muistuttava naamavärkki voi varttuneempien sukupolvien edustajista näyttää kovinkin groteskilta, mutta ei kai sillä ole niin väliä? Pääasia, että kirjallisuus kiinnostaa.
Toisaalta, onhan myös muuan maailmankirjallisuuden suurista nimistä, François Rabelais, tunnettu pissa- ja kakkahuumoristaan (toki muistakin ansioista). Eli ei mitään uutta auringon alla.
Komisario Peppuseen pitäisi tutustua. Kouluaikaan joku luki meille äidinkielen tunnilla Suuren Gargantuan hirmuista elämää. Luin Wikipediasta, että Rabelais oli lääkäri!
Hän pissi kenkäänsä,
kakki paitansa helmaan, niisti hihaansa,
hän räki keittoonsa
ja pyöriskeli ja hyöriskeli siellä sun täällä
ja ryyppäsi tossustaan,
ja raaputti mahaansa tavallisesti pärekorilla.
– – Hänen isänsä pikku koirat söivät hänen lautaseltaan,
hän söi muina miehinä niiden kanssa.
Hän puri niitä korvista
ja ne raapivat hänen nenuaan,
hän puhalsi niitä persuuksiin,
ne nuolivat hänen suupieliään.
Tuon pätkän löysin netistä.
Lähetä kommentti