Olin töissä erään sairaalan hematologisella osastolla. Nuori nainen oli osastolla hoidossa vakavan sairauden vuoksi. Hoito kesti kuukausia. Nuori nainen kaipasi poikaystäväänsä. Nuorella miehellä ei ollut rahaa matkustaa tyttöystäväänsä tapaamaan. Välimatkaa oli parisataa kilometriä. Hoitajat keräsivät kolehdin ja mies saatiin vierailulle. Vieläkin tulee liikutuksen tippa silmään asiaa muistellessa. Pimeys tekee melankoliseksi ja herkkästi liikuttuvaksi. Ehkä se on tarkoitus, mahdollisesti meistä näin jalostetaan hienoja tuntevia ihmisiä.
Ainakin joistakin (kyynikko pulpahti pintaan).
1 kommentti:
Voi miten liikuttava tarina :). Hyviä ihmisiä on siis olemassa.
Lähetä kommentti