Keilasin eilen ensimmäistä kertaa sitten kouluvuosien. Valitsin punaisen pallon ja pujotin reikiin hennot sormeni. Otin muutaman vauhtiaskeleen liukaspohjaisilla hieman kärsineen näköisillä tossuilla, liu'utin vasemman jalkana eteeni koukkuun ja tähtäsin keilapallolla keskelle sotilaallisen suoraa keilariviä. Punainen pallo alkoi määrätietoisesti vieriä kohti valitsemaani pistettä, kunnes juuri ennen keiloja teki äkillisen kierteen ja vältti keilat ohittaen ne vasemmalta puolelta. Tein tästä sellaisen johtopäätöksen, että palloa tuli vierittää enemmän oikealle ja suoritin korjausliikkeen sillä seurauksella, että pallo päätyi oikeanpuoleiseen ränniin. Haluan uudestaan keilaamaan ja olenkin rukoillut kaikkia tulemaan seurakseni. Kun olin lapsi, oli keilahalli monen koululaisen työpaikka, sillä keilat nostettiin takaisin pystyyn ihmistyöllä.
Olen matkalla Jyväskylään, josta palaan jo illalla. Junassa nuori nainen neuvoi, miten saan yhdistettyä puhelimen ja läppärin, sillä junan langaton verkko ei jostain syystä pelannut. Voi miten hienoja ja auttavaisia nuoret ovatkaan.
Tarkoituksena on tänään risteillä Päijänteellä, joten olen järkevästi pukeutunut toppatakin.
P.S. Huomasin juuri, että täällä on 2000 tekstiä. Olisin jo kirjoittanut paksun romaanin, jos olisin kirjoittanut paksun romaanin, jota en siis kuitenkaan ole saanut aikaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti