Tammerin arvokkaassa salissa järjestetään Vihtorin kirjaston pikkuruiset kirjamessut. Sali täyttyi eilen keski-ikäisestä hyvinvoivasta yleisöstä. Ensin esiintyi virolainen Imbi Paju, joka puhui Neuvostoliiton, Suomen, Venäjän ja Viron historiasta tapaan, jota ei Suomessa yleensä kuule. Tulin puoli tuntia myöhässä, joka jälkeenpäin harmitti. Tapahtumaan olisi kuulunut myös naisen ohjaama elokuva, joka jäi siis myös näkemättä.
Seuraavaksi lavalle astui Jari Sarasvuo, joka kertoi tämän olevan viimeinen kerta kun hän esiintyy julkisesti (uskokoon ken haluaa). Jari Sarasvuosta ei kuulu pitää, mutta hän on kuitenkin erinomainen esiintyjä. Amerikassa häntä arvostettaisiin, ideologiakin purisi siellä paremmin, kuuluuhan siihen "menestys on vain itsestä kiinni" tyyppinen ajatusmaailma. Jari Sarasvuo puhui Esko Valtaojan kirjasta Avoin tie: kurkistuksia tulevaisuuteen (julkaistu 2004). Sarasvuo ei peitellyt ihailuaan "jos teknisesti olisi mahdollista, hankkisin jälkeläisiä Esko Valtaojan kanssa". Moni tilaisuudessa esitetty ajatus kuulostaa kirjoitettuna naivilta, joten en kirjoita. Ymmärsin lopultakin, että koska olen syntyperältäni savolainen pessimisti, on minun työskenneltävä kyetäkseni olemaan optimisti. Se vaatii kohtuutonta aherrusta ja onnistuu ikävä kyllä vain hetkellisesti. Lasillinen valkoviiniä kirkasti oivallustani.
Olen Sarasvuon ja Valtaojan kanssa yhtä mieltä siitä, että asiat ovat menneet parempaan suuntaan (lukuunottamatta kasvihuoneilmiötä) eikä menneisyyteen kannata haikailla. Sarasvuo toi esille ihailunsa baaritiskiin nojailevaa Matti Apusta kohtaan (mies joi muuten kahvia). Apunen liekin mielipiteiltään se Sarasvuon v-mäinen puoli. Arvostan Apusen rohkeutta ja älyä, vaikka olen miehen kanssa lähes kaikesta eri mieltä. Mies kiehtoo minua jostain kumman syystä. Älkää kertoko kenellekään.
Seuraavaksi lavalle tuli Hanna Jensen. Hän voitti Lause-Finlandian lauseella "Isäni eli hyvän kuoleman". Lauseen oli valinnut Marko Kulmala. Mies sanoi etsineensä lauseen kaikista viime vuonna kirjoitetuista lauseista. Äänestä ja ilmeestä saattoi aistia ironiaa. Tästä palkinnosta ei tapella, sillä sen arvo on 0 euroa. No voittolause on ainakin lyhyt ja siinä on juju. Tässä vaiheessa lähdin ruokakauppaan.
Kirjoituskaveri tulee tänään käymään Tampereella. Hän on osallistunut Orivedellä johonkin huumorikoulutukseen. Minähän en sellaista tarvitse, sillä olen jo valmiiksi ylettömän huumorintajuinen. Pitäisi keksiä jotain tekemistä tässä pyhäisessä kaupungissa. En vaan tiedä mitä.
6 kommenttia:
Käy kävelyllä, niin mäki tein sillo joskus harvoin kun teatterikesässä oli joutoaikaa.
Tambere on kaunis kaupunki kattella!
Mee kattoo Jarmuschin vampyyrileffa. Menee kuulemma Tampereella tyhjille saleille vaikka on ihan loistava.
Pitää käydä. Olen pitänyt Jarmuchin elokuvista.
Pyhäinen kaupunki on jollain oudolla tavalla surumielinen. Onneksi en ole juuri koskaan sunnuntaina kaupungissa. Maalla on aina samanlaista, viikonpäivistä viis. Nyt kun ei tarvitse edes miettiä paluuta kaupunkiin, se koittaa vasta maanantaina.
Olen samaa mieltä, paitsi ehkä kesällä, jolloin oikein mikään paikka ei ole surumielinen.
Minäkin pidin Jarmuschin uutuudesta. Kävin lauantaina katsomassa sen ja heti perään miehen ehkä parhaan elokuvan Dead Manin, nyt jo kolmatta kertaa kankaalta.
Lähetä kommentti