Yhtye, josta olette saattaneet joskus kuulla

Kellon viisarien turhanaikaisen vääntelyn vuoksi astuin ulos buduaaristani vasta yhdeksän maissa.

Osallistuin eilen Beatles-tapahtuman tietokilpailuun. Joukkueemme voitti ilman merkittävää panostani. Voitokkaaseen ryhmäämme kuului kaksi vanhaa ystävääni, joka ovat käyneet Liverpoolissa ihailemassa Ringon synnyinkodin tiiliseinää, Juha vanha tuttuni, joka opettaa musiikkia, soittaa Beatles-tribuuttibändissä nimeltään Cellophane flowers ja samassa bändissä soittava Jouni, joka on väitellyt Beatles-yhtyeestä. Loppuvaiheessa mukana oli myös mies, joka on tehnyt Piitles sarjakuvakirjan. Jos ei satu tietämään Beatles-yleistietoon kuuluvia triviaaleja faktoja kuten missä "Long and winding road" on (Skotlannissa), mikä Beatles-kappale olisi lähetetty avaruuteen jos levy-yhtiö ei olisi kieltänyt (Here comes the sun), kuka toinen Paul on "Abbey road"-  albumin kannessa (unohdin jo nimen, seisoo tien viereen parkkeeratun auton vieressä) tai kenen kuva on kolmeen otteeseen "Sgt. pepper's lonely hearts club  band "- levyn kannessa (Shirley Temple), niin ei ole mitään jakoa. Kysymyksiä oli kolmekymmentä. Beatles-tietäjät eivät vaatimattomuuksissaan halunneet nimeään voittajalistaan, joten meitä oli neljä hakemassa palkintoa (kunniakirja, huppari ja kaksi drinkkilippua). Palkintoja jakanut nainen päivitteli viisautemme määrää. Kun illalla olimme poistumassa Tampere talosta, nainen osoitteli meitä ja huusi vielä peräämme "Te voititte sen kilpailun!". Tältä siis tuntuu olla kuuluisa.

Beatles-Juha opettaa lapsukaisille musiikkia. Tunnilla oli keskusteltu mitä kenenkin vanhemmat tekevät työkseen. Oppilaat kysyivät Juhalta "Mitä sinä muuten teet työksesi?". Sama Beatles-mies kertoi Stevie Wonderin konsertista, jossa artistin toiveesta sammutettiin valot, jotta he ymmärtäisivät miltä sokeasta taiteilijasta tuntui. Valot sammutettiinkin, mutta suomalaisessa kesäillassa se ei juurikaan auttanut asettumaan laulajan asemaan. Onneksi muusikko ei tiennyt luonnonvalosta.

Kuulimme Beatles-musiikkia vielä suuressa salissa haitareilla soitettuna, saksalaista hienoa Brothers bändiä, ruotsalaista bändiä, joka soitti rollareita ja loistavaa brittibändiä, joka sai lopulta yleisön nostamaan persauksensa penkistä. Jameissa olin vain hetken, enkä halua ihan heti kuulla Beatles-musiikkia. Minulla on nyt fanikuva, jossa seison Jake Nymanin kainalossa (kiitos E).

Ei tänään, kiitos: en halua kuulla yhtyeestä nimeltään Beatles (olette ehkä joskus kuullut siitä). Huomenna ehkä, muttei tänään.