Sienessä

Menin ystävän mökille sunnuntai-iltana. Seuraavana aamuna sukelsimme metsään. Puiden siimeksessä  tökötti valtavasti herkkutatteja (ei kuvassa). Madot olivat ikävä kyllä ehtineet ennen meitä. Jonkinlaisen saaliin saimme kuitenkin kerättyä. Opin tuntemaan limanuljaskan, joka on kuulemma hyvä sienikeittosieni. Hieman epäilyttää.

Söimme lounaaksi siikaa, perunaa ja tattikastiketta. Minua etoi, mutta söin kohteliaasti kaiken. Kotimatkalla teimme äkkipysähdyksen ja hyppäsin autosta. Oksensin niin millintarkasti, että tennarini säästyivät. Tien laidalta mies tuijotti paheksuvasti oksentamistani. Jouduin käymään tien vieren pusikossakin. Onneksi sillä kohdalla ei ollut hirviaitaa. Eilisen illan makasin kahden peiton alla, punainen muovisanko sängyn vieressä ja palelin. En omista kuumemittaria, joten en voi raportoida eksakteja kuumelukemia.

Sen siitä saa kun kehuskelee olevansa resistentti moisille tartunnoille.

Keksimme lukupiirissä ratkaisun Ukrainan tilanteeseen, mutta en jaksa sitä raportoida, sillä olen sairauden jäljiltä kovin heikko.

Vaikka maailmalla soditaan, Vaalimaalla laktoosittomat maidot happanevat ja minä olen toipilas, niin lakkasin varpaankynteni.