En kehtaa tunnustaa kaikkia kulttuuritapahtumia, joissa olen tänä reilun viikon vuorotteluvapaa-aikana käynyt. Eilen oli vuorossa elämäni ensimmäinen runokaraoke. Lähdin sinne uteliaisuudesta ja toisaalta tukemaan kirjoittajaystävääni, joka aikoi esittää runojaan tilaisuudessa. Runokaraoke järjestettiin tamperelaisessa kulttuuriravintolassa. Yleisöä oli kohtalaisesti.
Runoilijavieraana toimi Kristiina Wallin, joka luki runoja kahdesta viimeisestä runokokoelmastaan. Tilaisuudessa esiintyi sympaattinen duo Kaksoispiste.
Odotin videonauhaa, jossa kulkisivat kauniit maisemat, nuori nainen katselisi haaveillen taivaanrantaa ja naisen hiukset liehuisivat tuulikoneen voimasta. Videon alaosassa mataisi Tommy Tabermanin runo. Sellaista ei tullut. Karaokesta ei oikestaan voi siis puhua. Yleisö luki omia runojaan, osa parempia ja osa huonompia. Kirjoitusystäväni runo erottui mielestäni edukseen. Karaoken vetäjä löysi kaikista runoista jotain hyvää.
Mukana huuteli pakollinen örselö, jota voisi kutsua vaikka kiintiö-örselöksi. Sellainen kuuluu jokaiseen suomalaiseen tapahtumaan, jossa on alkoholin nauttimismahdollisuus. Minua aina hävettää häirikön käytös ja samalla pelottaa, minkälaiseen häpeän määrään lopulta ylletään. Miehelle huomautettiin metelöinnistä ja hän lähti kohti ravintolan uloskäyntiä, mutta ei meinannut millään löytää edessään olevaa ulko-ovea. Yksi katsoja ohjasi miehen hellästi ulos.
Lähdin kotiin melko aikaisin, joten en tiedä loppuillan kulkua. Saatan ehkä mennä tilaisuuteen joskus toistenkin, en kuitenkaan ihan lähiaikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti