Höstvisa

Vägen hem var mycket lång
och ingen har jag mött,
nu blir kvällarna kyliga och sena.
Kom trösta mig en smula,
för nu är jag ganska trött
och med ens så förfärligt allena.
Jag märkte aldrig förut att mörkret är så stort,
går och tänker på allt detdär som man borde.
Det finns så mycket saker som
jag skulle sagt och gjort.
och det är så väldigt lite jag gjorde.

Skynda dig älskade, skynda att älska,
dagarna mörkna minut för minut,
tänd våra ljus, det är nära till natten,
snart är den blommande sommarn slut.

---------------------------------------------------

Tuossa edellä on copypaste-menetelmällä vaivattomasti sirretty blogiin Syyslaulun kahden ensimmäisen säkeistön sanat. Tove Jansson kirjoitti ne. Jostain syystä suomalaiset sanat eivät kosketa ollenkaan samassa määrin.

Aurinko paistaa sitkeästi, joten syysmelankoliaan uppoaminen ei vielä onnistu. 

Vuorotteluvapaan vuoksi minun oli mahdollista osallistua työväenopiston aamujumppaan. Taisin olla porukan nuorin. Mukaan oli uskaltautunut kaksi kypsässä iässä olevaa miestäkin. En ole pitkään aikaan nähnyt jumppatossuja, mutta nyt näin. Jumppa oli kaikesta huolimatta hyvä, hieman verkkainen, mutta hitaus sopi hyvin varhaiseen aamuun. 

Poljin jumpan jälkeen Tammelan torille. Join kahvia ja söin leivän, jonka päällä makasi kinkkusiivu ja viipale mehevää tomaattia. Ampiaisen piirittivät minua eri suunnista. 

Torimyyjä ilmoitti kuuluvalla äänellä "Kaikki meillä myytävä on suomalaista, myös myyjät ovat suomalaisia". Hän vilkaisi samalla viereisen pöydän thai-naista. Keräsin ostokseni ja hankin kiusallani aasialaiselta myyjältä litran puolukoita.  Minusta tuntuu, että suomessa on leviämässä jonkinlainen uusisänmaallinen herätys. Ikävää, että se tulee esille ulkomaalaisiin kohdistuvana vihana.