Rautatieasemalle kävellessä taivas oli harmaa kuin vaarin villasukat. Ilmassa leijui hienojakoinen kosteus kuin olisi hengittänyt meri-ilmaa Tampereella.
Sain yhdistettyä läppärin puhelimeen ja käytän puhelimen yhteyttä. Junassa ei ole nettiyhteyttä. Nuukuuttani valitsin tämän aikaisen vaatimattoman, pölyisen junan.
Kirosin aamulla kun paperilehti ei tullut. Olen tilannut Hesarin lauantain ja sunnuntain paperiset versiot. Arkisin luen lehden iPadilta. Sanomalehti löytyi porraskäytävästä oveni edestä.
Olen matkalla isän syntymäpäiville. Hän täyttää 84 vuotta. Ostin eilen hänelle hädissäni lahjan kirjakaupasta. Kirjan kannessa mainittiin sekä Hitler, että Stalin, joten eiköhän se ole sopiva.
Siirryn taas toiseen asiaan kesken kaiken. Minkä sille mahtaa, että asiat pulpahtavat mieleen epäjärjestyksessä. Suosikkikolumnistini on Ruben Stiller. Mies uskaltaa kärjistää asioita. Vaikka olisi eri mieltä, niin hänen tekstejään on hauska lukea. Viimeisimmässä Imagessa Stiller kirjoittaa:
"Kokoomuksen jupeille Ebolakin on mahdollisuus. Pitää vain ottaa oikea
asenne ja lopettaa marmattaminen. (Älyttömästi on ollut negaa Ebolasta,
miksei jumpata ongelmaa kuntoon? Ebola on mulle mahdollisuuksien
ikkuna)" ja "Positiivisuus on kokoomuslaisille jupeille aatteen
sykkivä ydin. Positiivinen ihminen hihkuu kun Alex saapuu lavalle
ottamaan selfietä. Negatiivinen ihminen suhtautuu tähän kriittisesti ja
on näin ollen katkera ja kaunainen luuseri".
Olemme Hämeenlinnassa. Pian jatkamme matkaa. Taivas on edelleen harmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti