Kirjailijat

Olin eilen Marisha Rasi-Koskisen uuden novellikokoelman pienissä intiimeissä julkkareissa. Kirjailija on ollut kanssani samassa kirjoitusryhmässä. Hän julkaisi jo kolmannen teoksensa, joka on mieletön saavutus psykologilta ja kolmen lapsen äidiltä. En ole vielä ehtinyt lukea uusinta kirjaa (Vaaleanpunainen meri), joten en voi sitä kommentoida, mutta teos sai Aamulehdessä peräti ylistävän arvion ja viisi tähteä.

Juhlissa vallitsi hälyttävän korkea kirjailija- ja kustannustoimittajatiheys. Vietin illan vanhojen turvallisten kirjoittajaystävieni parissa, vaikka pitäisi tietysti verkostoitua. Toisaalta kuka haluaisi verkostoitua kanssani. Keskustelin hetken erään kirjailijan kanssa, jonka kirjoja en tietenkään ole lukenut. Noloa, vaikka hän ymmärsi asian, sillä luettavaa on niin paljon. Nyt aion korjata asian. Nainen oli alunperin äidinkielen opettaja, mutta melkein vihasi työtään. Nyt hän on vapaa kirjailija. Mistä tuo vapaa etuliite tulee? Oikeastaan ainoita vapaita kirjailijoita ovat ne, jotka hankkivat elantonsa muuten kuin kirjoittamalla.

Miespuoleinen kustannustoimittaja lauloi runoihin  (ainakin Vammevuota ja Södergrania) säveltämiään lauluja itseään kitaralla säestäen. Saattoi kuulla ainoastaan hiljaisen musiikin ja kollektiivisen hengityksen. Olin juuri kasannut kertakäyttölautaselle rukiisia korppuja. Ei auttanut kuin odotella ja ihailla korppuja peittävää sinihomejuustokerrosta.

Kirjailijat saavat jonkinlaisen ylimääräisen korvauksen, jos heidän kirjojaan lainataan kirjastoista tuhat vai oliko se sata kertaa vuoden aikana. Keksimme, että minä saatan joutessani lainailla tutun runoilijan esikoiskokoelmaa. Suunnittelimme lainakirjaan narua, josta voisin nopeasti vetäistä sen palautusautomaatista uudelleen lainattavaksi. Ottaisimme valokopioita kirjan viivakoodista ja liimailisimme niitä Laila Hirvisaaren romaaneihin. Nuoresta naisesta tulisi sensaatio ja lehdet häntä kilvan haastattelisivat ja kirjakin menisi kaupaksi. Vaikka jotkut eivät ehkä usko, niin runoilijoidenkin on ostettava ruokaa ja maksettava vuokransa.

Tytär ja hänen uusi naisystävänsä olivat luonani yötä. Aamulla tunnelma oli oikein leppoisa. Ostin hulluuksissani meille tammikuulle liput Mamma Mia musikaaliin Svenska teaterniin, vaikkei minulla olisi ollut oikein varaa. Paikkoja, joissa mainittiin olevan näköesteen, olisi saanut edullisesti, mutta meidän paikkamme ovat nyt niitä, joista sekä näkee että kuulee.

Kuva on napattu kännykällä Tulenkantajien kirjakaupasta.