Nuori tuttuni haki harjoittelupaikkaa. Koska hakemuksia tuli niin runsaasti, lähetettiin osalle hakijoista lisätehtäviä, joiden perusteella haastateltavat valitaan. Yhdessä valinnaisessa tehtävässä kysyttiin, miten Stockmann voitasiin pelastaa. Harjoittelupaikka ei liittynyt millään tavoin tavarataloon.
Minäkin haluaisin pelastaa Stockmannin. Mitä väliä tavaratalolla sitten on? Voidaanhan tiloihin laittaa vaikka kirpputoreja tai yökerhoja. Tarkoitan nyt lähinnä Helsingin Stockmannia, joka on ollut ensimmäinen kokemukseni tavaratalosta: hyviä tuoksuja, peilejä, kirkkaita valoja, myyjiä, joiden rinnukseen on kiinnitetty eri maiden lippuja osoittamaan heidän kielitaitoaan, paljon kauniita tavaroita, joita on ollut ihana katsella ja joista on voinut vain haaveilla. Hulluja päiviä olen kartellut.
Mitä olisi Pariisi ilman Galeries Lafayettea, Lontoo ilman Harrodsia tai Berliini ilman KaDeWea?
Anna Kortelainen on kirjoittanut naisista ja tavarataloista kirjassaan Päivä naisten paratiisissa. Tavaratalot ovat olleet ensimmäisiä kaupunkimaisia tiloja, joissa kunnialliset naiset ovat saaneet käyskennellä keskenään ilman pelkoa siitä, että miehet käyvät häiriköimään. Miehet eivät ole muutenkaan tavarataloissa oikein kotonaan. Minua säälittävät aviomiehet, jotka joutuvat seisoskelemaan sovituskoppien läheisyydessä voidakseen vastata vaimon kysymykseen "Näyttääkö mun takapuoli isolta näissä farkuissa?".
Stockmann julkaisi 93 vuotta sitten joululahjalistoja, joissa naisille oli tarjolla aivan ihania tuotteita kuten
Kölnin vettä
Silmisaippuoita
Ihojauhetta
Ihojauhehuiskuja
Kynsitahnaa
Kynsivettä
Pesuveden miedonnusvettä
Niskapeilejä
Neulakirjasia
Kintaita
Esiliinoja
Laajahuiveja
Pompadoureja
Puuhkia
Kirjoitusneuvoja
Limikelippaita
Kuivaa spriitä
Hiihtopleksuja
Nuorille miehille ja pojille:
Pitkäpalloja
Huonevoimisteluvälineitä
Hockey-luistimia
Partasaippuoita
Alunakiveä
Briljantiiniä
Vierailukenkiä
Joustosuisia patiineja
Solkipatiineja
Patentti-raheja
Teelasinjalustimia
Kääntöpääveitsiä
Paperossilippaita
Matkakapineita
Haluaisin joululahjaksi kirjoitusneuvoja, pompadoureja, limikelippaita ja pullollisen kuivaa spriitä. Tuskin niitä saan, sillä lopetimme aikuisten joululahjojen antamisen jo muutama vuosi sitten. Se on kieltämättä vähentänyt jouluun liittyvää stressiä, mutta laimentanut joulun tunnelmaa.
Minä luopio lähden ensimmäistä kertaa pois Suomesta joulun ajaksi. Matkustan yksin. Nuori tuttavani lupasi lahjoa minua teleskooppivarrella, joka helpottaa selfie-kuvien ottamista.
Herää kysymyksiä: Mitä ovat pompadourit? Miten sprii voi olla kuivaa? Millä pesuvettä miedonnetaan? Joustosuiset patiinit? Limikkeet? Mitä ovat matkakapineet? Olisiko minun syytä ottaa niitä mukaan matkalle?
3 kommenttia:
Ihan positiivista sinänsä, jos Stockmannille töihin / harjoitteluun hakevalta ei kysytä toimia tavaratalon pelastamiseksi! ;)
Mitä ihmettä - eihän se ole matka eikä mikään, mille ei varustauduta matkakapinein! :)
Toivoisin joululahjaksi vierailukengät. Mitä leidi tekee niskapeilillä? Voisiko nykyisyydessä niskapeilin virkaa ajaa kännykkä jolla otetaan kuva ihmisen niskasta.
Siihen saattaisi kuitenkin tarvita teleskooppivarren. Mitäköhän nykyisistä listoista ajatellaan sadan vuoden kuluttua?
Lähetä kommentti