Oopperassa oli nyt ilmeisesti kyse Babyloniasta ja Jerusalemista. Babylonian Nabucco voi ennen väliaikaa huonosti, kitui maassa, mutta nousi aina uudelleen laulamaan aarian. Väliajan jälkeen mies houreissaan allekirjoitti tyttärensä Fenenan kuolemantuomion.
Nyt spoilaan oopperan: Fenena tytär ei kuole. Vallanhimoinen tytär Abigaille ei olekaan Nabucon tytär vaan orja. Fenena ja Abigaille rakastavat samaa miestä Ismaeleaa. Tapellaan uskonasioista ja Nabucco taipuu.
Tampere talossa vien yleensä takkini peremmällä seisovaan ilmaiseen vartioimattomaan naulakkoon (teen teatterissa samoin). Ei tarvitse jonottaa takkia esityksen loputtua. Tuo omatoiminaulakko on ylikuormitettu, sillä siinä roikkuu viisinkertainen määrä takkeja sen suunniteltuun kantokykyyn nähden. Talvitakkeja on heitelty myös hattuhyllylle. Takin hakeminen on melkoisen hankalaa, kun kaikki kaivelevat ulstereitaan ja toppatakkejaan tuosta sotkusta. Varsinaisen narikan jonojen ohi on hankala päästä ulko-ovelle.
Tommi Hakalalla (Nabucco) oli flunssa, jonka saattoi kuulla hänen laulustaan, varsinkin sen jälkeen kun flunssa väliajalla ilmoitettiin. Loppukiitoksissa mies nosteli hartioitaan ja levitteli käsiään anteeksipyytelevästi. Joku yleisöstä huusi bravoota.
Verdin musiikki on kaunista, varsinkin kuorokohtaukset. Solistit onnisuivat yleisesti ottaen hyvin. En ymmärtänyt mitä lisäarvoa oopperan modernisointi teokselle toi, lähinnä se vaivaannutti. Juutalaismiehillä roikkui kaulassaan pitkä neulottu kaulaliina ja päässään heillä oli lampunvarjostimilta näyttävät hatut. Abigail oli puettu jonkinlaiseen sotilasasuun, Fenenalla oli yllään vaalea lyhyt coctailasu. Nabucco raukka liikkui väliajan jälkeen valkoisissa roikkuvissa pitkissä kalsareissa. Katsoin ensin että kuninkaalle oli tullut ns. kakkoset housuun, mutta ilmeisesi se oli vain hiekkaa. Oopperaan oli ympätty Conchita-kopio. Miksi?
Lavastus oli karu: kasa hiekkaa, pömpeli ja taivasta kuvaavat levyt. Jossain vaiheessa katosta putosivat tummat levyt, jotka jäivät vinksalleen. Oliko se tarkoitus, vai oliko lähellä, että lavasteet olisivat halkaisseet laulajien kallot?
Hieno kokemus kaikesta huolimatta. Oopperan jälkeen maailmaa katsoo kulttuuri-ihmisen ylevillä silmillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti