Marta ja Miguel

Vietän iltaani Malagassa Martan ja Miguelin viehättävässä 150 vuotta vanhassa talossa. Talon isäntä sanoi, että netti toimii välillä kehnosti: johtuu kuulemma paksuista seinistä.

Asunto on sympaatinen: vanha piano, kylppärissä tiiliseinät, kirjahyllyssä taidekirjoja ja keittiössä paljon mausteita ja merkittävä valikoima kuivattuja papuja. Miguel sanoi, että voin polttaa. Sanoin, etten tupakoi, johon hän totesi, että voisin nyt aloittaa.

Talon katolla on soma patio.

Kämpän sijainti on erinomainen: läheltä löytyy kauppoja, kahviloita, ravintoloita, teatro Cervantes ja poliisiasema. Asunnossa on melko viileä. Jos totta puhutaan niin kylmä.Luin jostain, että asunnon alhainen lämpötila laihduttaa.

Miguel suositti meille ravintolaa nimeltään El Pimpi. Oikein viehättävä paikka. Emme olleet vielä saaneet ruokia ja juomia eteemme, kun viereiseen pöytään istahti pomoni vaimoineen.  Emme olleet tietoisia toistemme reissuista.

Kiipesimme vanhempieni kanssa Gibralfaron linnoitukselle, josta näkee koko kaupungin ja aina naapurikuntiin saakka. Tuli vasta myöhemmin mieleen, että nousu saattoi olla iäkkäille vahemmilleni melko rankka.

Saatoin isän ja äidin junaan ja kävin katedraalissa ja kävelin kaupungilla niin, että jalkapohjani kipeytyivät. Nyt koen huonoa omatuntoa siitä, että makaan vuokrahuoneessani, enkä rieku kaupungilla. Saanko mennä nukkumaan? Vai onko pakko lähteä vielä kaupungille keräämään kokemuksia? Ja millaisia?