Erotiikkaa Alastalon salissa

Viisikymppinen poikamies Härkäniemi katselee kahvia tarjoilevaa talon tytärtä, Siviää. Siviä vilkuileee silmänurkastaan Jannea, eikä tiedä ollako Härkäniemen kiusoittelevista puheistä mielissään vai pahoillaan. Enemmän tyttönen on kuitenkin vanhan sedän flirttailusta mielissään, vaikka sydän sykkii nuoremmalle Jannelle. Härkäniemi on ollut nuorena tykästynyt Siviän äitiin Evastiinaan, joka on nyt Alastalon topakka emäntä. Härkäniemi ei enää haikaile Evastiinan perään vaan on tyytyväinen, sillä epäilee, ettei olisi Evastiinan naputusta jaksanut kuunnella. Härkäniemi pohtii miehen ja naisen eroja:

"Todentotisesti on naisihmisen sisurakennus eri tekoa kuin minun, minä imen etupäässä sisäänpäin, montakos heinärukoa savua olenkaan elämän päivinä vaeltanut pesän puhivilta piipunvarren tietä minun suuni nieltäväksi, naisihminen taas, hänellä tapahtuu hengityksentoimitus uloskäsin ja nielemisen sijasta täytyy hänen lirkutella suustansa jutun ilmaa maanmittarin rihman määrät, niin että loppumisesta ei ole pelkoa enempää kuin vedeltä köyhän talon kaljatuopissa."

Kilpi sanoi kirjoittavansa tuleville lukijapolville, sillä aikanaan hän ei saanut ymmärrystä. Elantonsa kirjailija hankki opettajana.Tuleville lukijapolville olisi ehkä kannattanut kirjoittaa hieman vähemmän laveasti. Kilpi ei tiennyt, että tulevien polvien vapaa-ajasta kilpailevat netti ja televisio ja tietokonepelit. Siinä ei Alastalon salilla ole hääppöisiä mahdollisuuksia.

Välillä miettii mitkä sanat ovat vanhahtavaa kieltä ja mitkä Volter Kilven keksimiä. 

Jollain perverssillä tavalla tästä kirjasta alkaa pitää. Aamuisesta lukutuokiosta on tullut rutiinia, kuin hampaiden pesusta tai aamukahvista ja sanomalehdestä.  

"Jos tämä ei ole hyvää viihdettä ja hauskaa luettavaa niin ei mikään!" (Juha Hurme Nyljetyt ajatukset). Mielestäni Hurme liioittelee, mutta silti tämän voisi painaa kirjan takakanteen mainokseksi. Kun kirjaa mainitaan kansaneepokseksi, niin sen lukeminen alkaa pelottaa.