Ulkomaan elokuvissa

Kävin viimeisenä iltana Malagassa elokuvissa. Maan tapahan on dubata elokuvat espanjaksi. Jos elokuvamainoksessa lukee V.O.S niin on mahdollista kuulla näyttelijöiden puhuvan alkuperäiskietä.

Liput elokuviin ostettiin elokuvateatterin seinään tehdystä luukusta ja lipun hinta oli 6.5 euroa. Teatterirakennuksen ovet avattiin viitisen minuuttia ennen elokuvan alkua. Katsojat näyttivät kulttuuri-ihmisiltä. Tässä elokuvateatterissa ei joutunut katsomaan mainoksia.

Katsoin Damien Chazellen elokuvan Whiplash. Andew Neiman (Miles Teller) on päättänyt tulla maailman parhaaksi jazz-rumpaliksi. Hän hakkaa rumpuja sormet verillä, kastaa välillä verta valuvat kätensä jääveteen, vetää haavoihin laastaria ja jatkaa rumpujen hakkaamista.

Andrew pääsee 19-vuotiaana Terence Fletcherin (J.K. Simons) johtamaan orkesteriin, jonka jäseniä mies kiusaa ja nöyryyttää urakalla.

J.K. Simons on osassaan loistava. Kun mies saapuu huoneeseen pirullinen ilme kasvoillaan ja ainainen musta t-paita yllään, on valmis vääntymään vaikka rullalle, että mies edes kerran hymyilisi ja sanoisi jotain ystävällistä. J.K. Simons uhkuu testosteronin hajuista karismaa. Ja on hänellä herkät hetkensäkin.

Lopussa saamme nauttia soittamisen ilosta, on melkein kuin itse soittaisi. Ehkä tarina on tehty Hollywoodissa jo aiemminkin, mutta silti kannatti katsoa. Ihan sama pitääkö jazzista vai ei, tämän jälkeen se alkaa kiinnostaa.

Laitan aiempiin päivityksiin muutaman kännykkäkuvan. Tässä pari kuvaa sunnuntailta.

Puistokadulta läheltä rantaa.

Miguelin suosittama churro-paikka. Leivonnaiset kuuluisi syödä paksun suklaan kanssa, mutta tyydyin maitokahviin.