lauantai 14. helmikuuta 2015

Äidit ja tyttäret

Luokkakaverini L tuli kylään. Olin jo aiemmin ostanut itselleni lipun teatteriesitykseen "Kaikki äitini, kaikki tyttäreni" ja ajattelin, että voisimme mennä katsomaan esitystä yhdessä. Esitys olikin loppuunmyyty. L oli sitä mieltä, että voin hyvin mennä teatteriin, ja hän voisi sillä aikaa lukea Juicen muistelmia ja nauttia punaviiniä (oikeasti pitäisi tietysti juoda keskikaljaa). L oli ostanut kirjan veljelleen joululahjaksi. Veli sai kirjan myös toiselta sukulaiselta, ja niin L keksi tuoda sen minulle tuliaiseksi. Ikävä kyllä elämänkerran lukeminen oli vielä hieman kesken.

Menimme lippumyymälään puolta tuntia ennen esitystä itkemään kurjaa kohtaloamme. Lipunmyyjä sanoi "Onhan siellä ohjaajan tuoli". L pääsi istumaan ylhäiseen yksinäisyyteen ilman inhottavia huokailevia, naurahtelevia, hajuvedeltä lemuavia, korkeahiuksisia ja nenää niistäviä vierustovereita Olimme erittäin kiitollisia.

Kyse oli vierailuesityksestä, joka oli koottu (äitien ja tytärten suhdetta käsittelevistä) Kodin kuvalehden kirjeistä ja naisnäyttelijöiden omasta elämästä: Miitta Sorvali, Sanna Stellan ja Pirjo Heikkilä. Nauroin varsinkin Miitta Sorvalille niin, että vedet valuivat silmistä.

Näytelmän innoittamana muistelin kuukautisten alkamista. Saimme koulusta lehtisen, jossa kauniit ja hymyilevät nuoret naiset kirmaisivat luonnossa ja urheilivat kuukautisista huolimatta. Kenelläkään ei ollut rasvaisia hiuksia tai finnejä. Piirrettyjen hahmojen jalat olivat irti maasta ja kädet halasivat koko maailmaa. Lehtistä käskettiin näyttää äidille ja keskustella hänen kanssaan kuukautisten alkamisesta.

Ojensin lehdykän äidilleni: "Saimme tämän koulusta". Äiti selasi vihkosen nopeasti läpi, antoi sen minulle takaisin ja sanoi "Aha".

Muistan vieläkin kaksi terveyssidemerkkiä, joita oli saatavilla: Monella ja Perfecta. Molemmat olivat paksuja möykkyjä, jotka eivät pysyneet paikoillaan. Ei voinut kuvitella tekevänsä mitään erityistä moisen paksun suojuksen kanssa. Jo käveleminen oli hankalaa. Yöllä siteen siirtyminen paikoiltaan oli väistämätöntä.  Ymmärsin hyvin, että jotkut alkukantaiset heimot karkoittavat naiset yhteisöstä kuukautisten ajaksi. Onneksi teollisuus kehitti pian parempia vaihtoehtoja, ettei kenenkään tarvitse kärsiä siinä määrin kuin me kärsimme 12-vuotiaina.

Ei kommentteja: