perjantai 5. kesäkuuta 2015

Valokuvanäyttely

Juuri kun päättää tehdä päivittäisen ripittäytymisensä,  kulkuneuvo sukeltaa tunneliin ja nettiyhteydeltä loppuu happi. Bloggeri ilmoittaa tylysti "Viestisi tallentamisessa tai julkaisemisessa tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen". Kai sitten yritän. Eikö olisi hauskempaa jos juna kipuaisi mäen päälle ja laskisi sieltä vaihde vapaalla takaisin laaksoon.  Sellaisia unia minä näen. Niissä unissa junasta puuttuvat jarrut ja mennään niin kovaa, että korvissa soi. Olisi jotain muutakin katsottavaa kuin tunnelin harmaat seinät ja radan varren pusikot eikä tarvitsisi mennä Särkänniemeen.

Lähdin töistä jo puolilta päivin, joten tuntuu kuin pinnaisin koulusta. 

Matkustan Kuopioon. Silmieni edessä vilahtaa koko elämäni: Tampere, Jämsä, Jyväskylä, Rättimäki ja Kuopio. Tässä matkassa ei ole mitään järkeä, mutta olen päättänyt tehdä järjettömiä asioita, vaikka se onkin vaivalloista. Olen matkalla valokuvanäyttelyn avajaisiin, joten kannattaa maksaa yli satasen junaliput ja käyttää kolme ja puoli tuntia junassa istumiseen ja sama huomenna takaisin. Eiköhän Kerttu oksenna sillä aikaa sänkyyni. Näen tosin samalla S:n ja E:n, jotka ovat ihana pariskunta.

Lähden maanantaina Sodankylän elokuvajuhlille. Minulla ei ole aavistustakaan miten siellä käyttäydytään. Katsotaan hartaana Peter von Baghin dokumetteja. Keskustellaan mykkäelokuvista tuopin ääressä, käytetään sivistysanoja ja poltetaan tupakkaa.

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Just noin, juominen ja tupakointi on tärkeintä. :)

Marjatta kirjoitti...

"Tässä matkassa ei ole mitään järkeä..." Onko tuo sitä samaa, kun elää täysillä? Minua aina vähän hirvittää, kun tuntuu, et elän LIIAN täysilla ja sitten sitä saa joskus/usein nolostella ja hävetä.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kun tekee tyhmyyksiä, niin sitä voi jälkeenpäin nimittää täysillä elämiseksi.