lauantai 26. joulukuuta 2015

Avaruus

Kun yrittää nukahtaa korvatulpat korvissaan, kuulee hengityksensä suhinan. Sydänäänet kaikuvat kuin junakuulutukset. Nukahdin kuitenkin.

Nuoriso nukkuu edelleen, mutta minäpä kalisuttelen astioita ja kuuntelen Ylen ykköstä, jossa haastatellaan Ambrosiusta. Näin jouluna kuuluu haastatella kirkonmiehiä. Olen tavannut Ambrosiuksen kerran eräiden ystävien luona. Mies saapui paikalle siviilivaatteissa, nautti kanssamme viiniä ja vaikutti kovin akateemiselta. Siitä on todella kauan.

Osallistun kahteen lukupiiriin, joista toinen on se varsinainen lukupiiri: tapaamme parin kuukauden välein, vuorotelleen jokaisen  jäsenen luona. Emäntä (meitä on seitsemän naista) valitsee luettavan kirjan ja juttelemme teoksesta ja muusta (varsinkin muusta) vapaamuotoisesti ruoan ääressä. Seuraava lukupiirikirja on Finlandia-voittaja Laura Lindstedtin Oneiron, josta pidin kovin ja luin kirjan ahmien.

Toinen lukupiiri lukee vaikeita kirjoja toisiaan tukien. Kirja vuodessa on sopiva tahti. Olemme tähän mennessä lukeneet Volter Kilven romaanin "Alastalon salissa" (luimme saman teoksen myös toisessa lukupiirissä). Emme lopultakaan käsittele kirjaa jälkeenpäin. Raportoimme lukemistamme harvakseltaan mesessä. Olemme "Sain kirjan divarista"- ja "Lainasin sen kirjastosta"-vaiheessa.

Nyt valitsimme Harry Martinsonin runoelman Aniara (kirjan on suomeksi kääntänyt Aila Meriluoto).

Kirjassa kahdeksan tuhatta  ihmistä pakenee säteilyn saastuttamasta maasta valtavalla avaruusaluksella Aniaralla. Lennon pitäisi olla rutiininomainen koukkaaminen Marsiin, mutta alus joutuu pois radaltaan ja kulkee kohti tuhoa. Äidinkielen opettajani oli jostain syystä kovin innostunut kirjasta ja luki sitä ääneen, voimakkaasti eläytyen:

"Alamme vähitelleen aavistaa:
avaruus, tila jossa matkustamme
on täysin toista kuin maan avaruus,
tuo sana kuvitelmain vääristämä.
Me aavistamme että erehdys
on ollut syvempi kuin luulimmekaan
ja tiede pelkkää sinisilmäisyyttä
kun rajallisuuttaan se luulee että
Arvoitus voi omistaa rakenteen.
Me aavistamme: tämä avaruus
kirkkaus Aniaran ympärillä
on henki ikuinen ja tutkimaton;
olemme hengen mereen hukkuneet."

Avaruusteemaan sopien katsoin Star Wars: The force awakens elokuvan, joka on jatkoa George Lucasin saagalle (peräti seitsemäs osa). Poikani yritti opastaa minua ennen elokuvaa. Star Wars jäi kuitenkin melko sekavaksi kohkaamiseksi. Minulle ei lopultakaan selvinnyt miksi he etsivät yhtä miestä sellaisella ryminällä ympäri avaruutta.

Pidän elokuvista, joissa istutaan, jutellaan, juodaan kahvia ja poltetaan tupakkaa.


4 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Pahoin pelkään, että minuakin odottaa rangaistus nimeltä Star Wars. Käytän lapsenlapsiani elokuvissa.

Anonyymi kirjoitti...

Minä taasen pelkään että näen kyseisen Star Wars - elokuvan vasta siinä vaiheessa kun se on tarjolla tv:ssä joskus vuoden 2098 paikkeilla mikäli kyseisestä verolaatikosta enää mitään tulee. Kaik' kun on nykyään netissä.

Mukavaa lauantaita!

Aulikki kirjoitti...

Luin veljeni kannustamana (lue, saat paidan, joka meillä muilla jo on) Alastalon salissa jokin aika sitten. En tainnut ymmärtää mistä oikeastaan oli kyse. Oli myös vaikea pysyä hereillä. Talvisin varmaan lukupiirin.

Aulikki kirjoitti...

Minulla ei ole ärrävikaa.