Kävin kahdessa museossa ja liian pitkällä lounaalla.
Tampereen taidemuseossa on esillä Reima Nevalaisen (vuoden 2016 nuori taitelija) maalauksia ja piirrustuksia. Nevalainen on opiskellut Oriveden opistossa ja Kankaanpään taidekoulussa. Niinkin voi siis tulla arvostetuksi taiteilijaksi.
Nevalaisen maalaukset on tehty koollaasitekniikalla. Niissä on käytetty paperia ja hiekkaa, joka tekee teoksista kerroksellisia. Mies osallistui Kankaanpään taidekoulun aikaan maisemamaalauskurssille Yyterissä, jossa kankaalle lensi hienoa hiekkaa ja siitä se hiekottaminen lähti. Maalaukset eivät kuulemma ole angstisia, vaikka kuvat ja värit näyttivät minusta ahdistavilta.
Länsimaiden ainoa Lenin-museo sijaitsee Tampereella. Aiemmin neuvostoturistit vierailivat siellä kiltisti parijonossa, nyt museo on uudistettu ja se käsittelee Leninin lisäksi Suomen ja Neuvostoliiton suhteita. Siellä voi neuvostoaikaan elänyt vielä nauttia kirvelevästä nostalgiastakin.
Museo toimii Tampereen työväenyhdistyksen talossa, jossa Lenin ja Stalin tapasivat ensimmäisen kerran 1905. Työväenyhdistys kuulemma vastusti museon sijoittamista tiloihin, jossa toimi suosittu biljardisali.
Oikein mielenkiintoinen museo. Sinne pääsee museokortilla.
Lähdin sunnuntaina Pyynikille lenkille. Vetäisin kukkarostani lenkkitakin taskuun vitosen kahvia varten. Maksaessani kahvia ja mustikkapiirakan palaa, huomasin, että minulla oli mukanani viiden punnan seteli. Ei kelvannut maksuvälineeksi vaikka punnan kurssihan olisi ollut hyvä. Sain ostokseni velaksi, sillä olen luotettavan näköinen keski-ikäinen nainen.
Lounas voi joskus olla ylipitkä. Mutta mitäs siitä. Lähden lenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti