Leukaperät

Vietin illan Vaajakoskella vanhan ystäväni luona. Aamulla bussipysäkillä ruutupaitainen nainen pyöri ympyrää. Ei vaihtanut suuntaa vaan pyöri sitkeästi myötäpäivään. Luulisi pyörryttävän, mietin. Vähän ajan kuluttua nainen alkoi mumista jotain, kuulin yksittäisiä sanoja kuten "sanon vaan" ja "leukaperät" aina uudelleen. Katsoin, etten joutunut bussissa naisen viereen.

Ystäväni P:n äiti katsoi tyttärensä vyötärön seutua ja sanoi "Minä sitä olen pysynyt nuoruuden mitoissa". "Et pituudessa" P vastasi.

Jyväskylä ei enää tunnu kotikaupungilta, vaikka se oli sitä monen vuoden ajan. Ei ole haikeaa jättää tuota kaupunkia taakseen ja hypätä junaan.

Kouluaikainen poikaystävä ei tuntunut mitenkään merkittävältä (senhän haluatte tietää). Puhuimme matkoista (hän ei pidä matkustamisesta), Kirsi Neuvosen grafiikasta, kesämökistä ja miehen farkuista (ostettu nuorison suosimasta liikkeestä). Mies vaikutti kahvia juodessaan hieman levottomalta. Hän pomppasi pystyyn ja sanoi menevänsä tupakalle. Muistin punaiset Marlborot, joita hän veti ketjussa pienessä huoneessaan ja peltipurkin, johon hän tumppasi tupakat. 

Nyt olen taas junassa. Kuljen kohti Tamperetta selkä edellä.