Mietin, miksi vanhemmat ihmiset selvittävät asioita paljon monisanaisemmin kuin nuoret ja päädyin siihen, että mitä kauemmin olet elänyt, sitä enemmän selitettävää riittää. Pelkään vanhetessani sortuvani ylimääräisiin sanoihin vaikka olen niukan ilmaisun ihailija. Riskit ovat ilmeiset, sillä olen syntyperältäni savolainen.
Ryhdyin muistelemaan paikkoja, joissa olen joskus ammoin loma-aikoinani ja viikonloppuisin työskennellyt ja huomasin, ettei paljonkaan muistettavaa ollut.
Rantasalmi, jossa oli ravintola nimeltään Rinssi-Eversti ja jonka ainoa hissi toimi terveyskeskuksessa. Kokkola, jossa vallitsi rannemurtumakeli. Kokkolalaisilla oli erilainen käsitys siitä mikä on mäki, sillä en edes havainnut täkäläisen terveyskeskuksen tönöttävän mäellä. Sonkajärvellä en ehtinyt ulos terveyskeskusrakennuksesta, joten en voi kommentoida. Rautalammilta tai Suonenjoelta ei ole jäänyt oikeastaan minkäänlaisia muistoja. Olin kovin väsynyt. Varkaudessa tehtaat toimivat keskellä kaupunkia. Kävin katsomassa Kadonneen aarteen metsästäjät.
Aika lyhyesti kerroin. En langennut käyttämään turhia adjektiiveja, enkä aloittanut lapsuudestani.
3 kommenttia:
Ai että,minulle käy usein niin,etten enää,hyvän alustuksen jälkeen,muista mitä edes olen kertomassa.Kyllä nyt pääsit todella vähillä sanoilla työpaikkaselvityksessä.Kiitos,kun kirjoittelet tätä blogia,päivä alkaa kivasti kun aamukahvin kera saa lukea näitä sinun juttujasi.Hauskaa viikonloppua,seuraavaa juttua odotellessa.
Nyt on yhtä lyhyttä kuin Petri Tammisella. Kunpa minäkin oppisin.
Voi, voi Tammisen tasolle on matkaa. Petri Tamminen opettaa näköjään kirjoittamista kesällä Ahlmanin opistossa täällä Tampereella.
Lähetä kommentti