Istun "työhuoneessani" ja katselen kiinanruusuani, joka puskee uusia lehtiä päivittäin. Orava juoksentelee pihalehmuksissa niin että niiden hennommat oksat tutajavat.
Poljin perjantaina Ikuriin, jossa tarjottiin parsarisottoa, lohta ja roseviiniä. Ystävieni talosta ja puutarhasta löytyy aina jotain uutta, seiniä on maalattu, ikkunat uusittu, pihaan on hommattu muhkea lepotuoli ja istutettu kasveja. Tuli sellainen olo, että pitäisi tehdä jotain kodilleen.
Varhain illalla Hämeenpuistossa iloiset seurueet istuivat pöydissä juomassa olutta ja bändi soitti. Pöytiä sai lainata läheisestä Gastropub Tuulensuusta, joka tarjosi myös Take away -oluet. Näytti niin kivalta, että oli pakko pysähtyä katselemaan.
En ole kesäihminen vaan herään eloon vasta syksyllä. Kesään liittyy jonkinlainen pakkonauttiminen, tahmainen laiskottelu tai kesämökin työleiri.
Lapsena minut lähetettiin mummolaan heti toukokuussa ja olin siellä syksyyn saakka. Serkut kiusasivat, piti tiskata, kitkeä ja oli ikävä äitiä. Toisaalta ongittiin, uitiin, luin vanhoja Yhteishyvä-lehtiä ja käytiin myymäläautolla. Minua säälittiin, sillä asuin betoniviidakossa vaikka kotini sijaitsi kerrostalossa metsän laidassa. Syksyn tullen koti näytti vieraalta. Isä merkkasi lyijykynällä viivan päälakeni korkeudelle ovenkarmiin. Olin taas kasvanut.
Luin tämän tekstin uudestaan ja minulle tuli jostain syystä mieleen
takavuosien hyönteismyrkkymainos "Raid tappaa talossa ja puutarhassa".
Mummo myrkytti kärpäset Raidilla siinä vaiheessa kun kärpäslätkällä läiskiminen ei enää riittänyt. Jos en osaa riittävästi nauttia kesästä niin se on minun ongelmani. Tarvitseeko sitä täällä julistaa. Toisaalta muut samasta ongelmasta kärsivät voivat saada tästä tukea (näinhän aina puolustellaan kun kirjoitetaan jostain henkilökohtaisesta ja epämiellyttävästä).
3 kommenttia:
Kyllä, kannattaa ehdottomasti kirjoittaa epämiellyttävistä ja "vääristä" kokemuksista. Se helpottaa lukijoita ja itseä, uskoisin. Minulla oli niin boheemit ja mökillä laiskat vanhemmat, että kaikki vain lojuivat huovilla kirjaston kirjakassia läpi käyden ja välillä tehtiin eväsretkiä veneellä lähisaariin.
Menin sitten naimisiin varsinaisen mökki-ihmisen kanssa. Hän raivasi maita, maalasi ja rakensi. Nyt hänellä on jo toinen oma mummon mökkinsä, jossa on vielä isompi puutarha. Vasta noin 6-kymppisenä oivalsin, että en ollenkaan pidä siitä "oikeasta" mökkielämästä jota myös työleiriksi voi kuvata :)
Hei täältä työleiriltä !
Saavuin viime viikolla 415 km ajamisen jälkeen keskiviikkoiltana reilun viikon mittaiselle perinteiselle toukokuun viimeisen viikon lomalle Tampereelta tänne Heinävaaraan, Pohjois-Karjalaan. Tulipas pitkä lause.
Tämä pikkuinen mökki ja sauna on rakennettu v.1965 eli yhteistä historiaa on heti melkein molempien syntymästä asti. Äidin kotipaikkoja nämä, lammen rannalta lohkaistulle perintötontille tehty. Tekijät jo edesmenneitä.
Ekana iltana tuuli luoteesta ja vettä tuli vaakatasossa kun klo 22.30 terassilla hampaita harjasin, lämmintä kaksi astetta. Mietin polttopuuvaraston riittävyyttä. Mäellä oli enon tuoma puolen motin koivupilkekuorma, vaan vielä puolikuivaa, oli minua valistettu.
No, torstaina kannoin puut mökin alle, meni kaksi tuntia, meinasi henki mennä, mutta selvisin.
Perjantaina haravointia ohjelmassa, hampsin lehtiä haravalla poluilta varvikkoon, ja kyllä välttää minulle, tunnin homma.
Lauantaina siivosin mökin: 4 pitkän maton pudistelu, lattian lakaisu (ei oo sähköjä eikä siis imuriakaan), pölyjen pyyhintä ja moppaus, ja kaikki kamat tietysti takaisin paikoilleen, 2 tuntia. Lohtuna Yle Suomi ja Salla Simukan kertomus introverttiydestään. Ollaan selvästikin samikset.
Tänään pesin ikkunanpesusuihkeella ja tal.paperilla ikkunat, ei ollut paha homma.
Tiistaina enon vaimon kanssa tehdään jokakeväinen retki Kiihtelykseen Kauniskankaan puutarhalle hankkimaan terassin petuniat. Yleensä menee rahaa enemmän kuin suunniteltiin, ihan niinkuin Ikean reissulla. Mutta mukavaa on. Tähän loppuu työhommat, paitsi vessanalus pitää ehkä keskiviikkona tyhjentää.
Joka päivä oon kerennyt lukea auringossa pari tuntia terassilla ja nukkua päikkärit,
ei ole paljoa potilasjuttuja tullut mietittyä.
P.s. Doppio Passon hanapunkku on hyvää.
P.s.2 Ei saa elvyttää oli hyvä kirja. Tykkäsin.
Yt. Kymmenottelija
Taitaa olla kaksi mökkeilyn koulukuntaa, meikäläiset, jotka asettuvat riippukeinuun lukemaan romaania ja ne, jotka raatavat aamusta iltaan. Molemmat saattavat nauttia yhtä paljon. Toisinaan perheellä saattaa olla eri käsitykset siitä miten mökillä kuuluu olla ja se voi johtaa konflikteihin. Hyvä, että päikkäreille on jäänyt aikaa.
Lähetä kommentti