Vietän jouluaaton yksin, huomenna olen jo sosiaalinen. Lapseni ja heidän puolisonsa viettävät joulua toisaalla. Näen toisen poikani ja hänen puolisonsa tänään pikaisesti linja-autoasemalla, kun vien hänelle islantilaisvillapaidan. Tuo lyhyt tapaaminen tuntuu tärkeältä.
Apulaislääkäriaikoina otin strategisesti aatonaaton päivystyksen, ja kun sitten palasin päivän työskenneltyäni ja yön valvottuani aamulla kotiin, nukuin tuntikausia. Torkahtelin vielä illalla sohvalla, kun lapset avasivat joululahjojaan. Aaton päivystämiseen taas liittyi jotain jännän juhlavaa. Nykyään päivystykset on (onneksi) jaettu pienempiin pätkiin.
Urallani on eräs epäonnistuminen (toki niitä on muitakin, mutta tämä on musertavin), joka on painanut minua vuosia. En ollut ainut, joka epäonnistui ja joutui laatimaan tapahtuneesta vastineen. Asiantuntijat päätyivät siihen, ettei virhettä tapahtunut, ja että tapaus oli niin ääriharvinainen, että diagnoosin viivästyminen oli ymmärrettävää. Kummallista, miten selkeästi kaiken muistan vaikka moni muu asia siitä vuodesta on painunut unholaan. Ajattelen tuota ihmistä edelleen, vaikka en enää tunneittain, en päivittäin , enkä viikottainkaan. Mutta tiedän jo, etten koskaan tule unohtamaan.
Nyt kun on kertynyt enemmän kokemusta, tajuan
itsekin, että se mitä lopulta tapahtui, oli täysin odottamatonta. Päätin
viimein antaa itselleni anteeksi. Se olkoon joululahja minulta minulle.
Eräs kirjailijakaveri kyseli jokin aika sitten Facessa, mitä hän oikein tekisi, kun oli kerrankin vapaapäivä. Kirjoitin, että virkkaa patalappu ja hän vastasi, että siitä onkin aikaa, kun hän on viimeksi virkannut. Sain eilen joulupaketin, jossa tuo patalappu oli.
Vanha ystävä oli kirjoittanut joulukirjeen. Kävin toisen ystävän kanssa eilen joululounaalla ja joimme ruoan kanssa punaviiniä. Viini nosti lounaan arjen yläpuolelle. Kolmas ystävä soitti ja puhuimme pitkään. Sain kivan Whatsapp-viestin.
Radiossa haastateltiin Karita Mattilaa, joka kertoi viettävänsä jouluaaton yksin. Runoilija R on jouluaattona yksin kotonaan, tosin puoliso palaa töistä myöhään illalla. Meitä on todennäköisesti paljon. Kaikki jouluaattoa yksin viettävät yhdistykää! Lauletaan yhdessä joku joululaulu.
Eräs kollega otti yhteyttä, sillä hän haluaa haastatella minua eutanasiasta kirjaansa varten (haastattelee varmaan useita kollegoita, enkä edes tiedä mitä annettavaa minulla olisi). Tästä syystä ajattelin katsoa tänään Areenasta sarjan Oikeus kuolla. Eikö kuulostakin piristävältä?
Toivotan kaikille blogin lukijoille oikein hyvää joulua!
3 kommenttia:
Hyvää Joulua! En viettänyt jouluaattoa yksin. Aika tavanomainen joulu on ollut. Vaimon tekemä taatelikakku on ollut tämän joulu kohokohta ruokien suhteen.
Taatelikakku on niin hyvää, että ihmettelen miksi sitä ei leivota muulloin kuin jouluna.
Surullista ja pysäyttävää, että tuo tapaus on painanut sinua vuosia. Parempaa joululahjaa ei varmasti voi olla kuin että annoit itsellesi anteeksi. Minä sain juuri tilattua Ei saa mennä ulos saunaiholla eli yksi ensi vuoden tavoite toteutuu.
Lähetä kommentti