Kerttu lääkärissä kuulostaa Pupu Tupuna -kirjan nimeltä. Kerttu eläintarhassa, Kerttu leikkipuistossa, Kerttu tavaratalossa, Kerttu neuvolassa, Kerttu piilosilla, Kerttu päiväkerhossa...Inhoan Pupu Tupunaa.
Käytin Kerttua eläinlääkärissä, naisen luona, joka pitää yksityisvastaantottoa Amurissa. Jouduimme odottamaan vuoroamme pitkään, sillä valkoinen piski viipyi vastaanotolla puoli tuntia yli aikansa. Kuulin odotushuoneeseen kun eläinlääkäri leperteli piskille ja sen omistajalle.
Odotellessani luin Kissafani-lehtiä ja huomasin, että sen numerot muistuttavat sisällöltään kovasti toisiaan. Kun edelliset asiakkaat sitten poistuivat, alkoi eläinlääkäri vielä desinfioida ovenkahvoja.
Kerttu käyttäytyi vastaanotolla rotukissalle sopivalla arvokkuudella. Hänet punnittiin ja paino oli pudonnut 150 grammaa, joten Kerttu saa huoleti syödä jouluherkkuja (saa muutenkin).
Poskihampaissa oli jonkin verran hammaskiveä ja eläinlääkäri suositteli kananlihan makuista hammastahnaa. Ihmisten hammastahnojen makumaailma on lopulta aika mielikuvitukseton.
Eläinlääkäri leikkasi Kertun kynnet, jotka olivat kuulemma kauniit ja terävät, mutta ne tarttuivat sohvan vehoiluun. Poikani leikkasi vielä ne supersöpöt tassukarvat lyhyiksi.
Minulla ja tällä vanhanaikaisella eläinlääkärillä on yhteinen linja: anamneesi ja status ovat lääkärin työn perusta. Tutkimuksia ei tarvitse ottaa varmuuden vuoksi, ei ainakaan kissoilta. Kysyin, että milloin tarvitsisi tulla uudestaan ja hän sanoi, että jos jotain vaivoja ilmenee, eikä kissa vaikuta nauttivan elämästään. Jos Kerttu syö ja pesee itseään niin hyvä on. Näillä kriteereillä minullakin menee erinomaisen hyvin.
4 kommenttia:
Minulla on epätasapainoa hyvinvoinnissani. Syöminen kyllä maistuu.
Tarjoatko sinä Kertulle myös muuta kuin kissojen ruokia? Meillä poika kieltää kaikenlaisen ihmisten ruokien tarjoamisen vaikka kissa selvästi kärkkyy niitä. Meidän kissan hampaita tuntuvat harjaavan kananmakuisella tahnalla. Kynnet saivat vaimo ja poika siltä yhdessä leikattua, kun tarjosivat joka välissä kissan makupaloja. On niissä kynsissä silti terävyyttä, tänä aamuna sain huomata, kun valjaita sille virittelin.
Kerttu ei ihmisten ruokia kärky, vain valikoidut kissan muonat kelpaavat, mutta kun meillä oli löytökissa Harri, hän himoitsi perunankuoria ja toinen herkku oli keittokinkku.
Kun syö ja pesee itseään, niin hyvä on. Allekirjoitan. Noiden lisäksi kaikki muu masennuksen määrittely on näpertelyä.
Mutta jos menee överiksi, alkaa peseytyä pakonomaisesti ja mättää naamaansa kaiken mitä kaapista löytyy, niin silloinkaan ei ole hyvä. (Ihminen siis, tuskin kissa.)
Asiat on hyvä tehdä yksinkertaisiksi. Syötkö normaalisti ja peseydytkö säännöllisesti on hyvä kysymys, sillä varmaan erottaa vaikean masennuksen.
Lähetä kommentti