tiistai 29. joulukuuta 2020

Jäätynyt olkapää

 

Kaverini, joka työskentelee teholääkärinä, sai eilen koronarokotteen tiedotusvälineiden edustajien seuratessa tarkasti vieressä. 

Jomman kumman iltalehden toimittaja kysyi, tuntuiko rokote kylmältä. Ehkä hän ajatteli, että aine otetaan suoraan -70 C lämpötilasta (jossa se jostain syystä pysyy nestemäisenä) ja isketään rokotettavan olkavarteen. Toimittaja kysyi, meneekö M takaisin töihin ja kaverini vastasi, että hänellä on kaksi vapaapäivää, jolloin toimittaja uteli, johtuivatko vapaapäivät rokotuksesta. Eivät johtuneet. Kaksi vapaapäivää lisäisi taatusti rokotusmyönteisyyttä.

Kysymykset kuulostivat huvittavilta, ehkä ihmiset sitten miettivät rokotteen lämpötilaa, ja että tuntuuko se kylmältä ja toimittaja palvelee heitä ottamalla asian esille. Toimittaja uskaltaa kysyä ne tyhmät kysymykset, jotka pyörivät muidenkin mielissä.

Ostin pakasteseitä, leivitin vehnäjauhoissa ja parmesaaniraasteessa ja paistoin. Säilytin kalan yön yli jääkaapissa ja aamulla se oli melkein sulanut, mutta kala muodosti edelleen säntillisiä, harmaita kuutioita. Söihän sitä. Kotini haisee edelleen koulun keittiöltä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nyt on Ei saa elvyttää tullut luetuksi täällä maailman toisella puolella, BookBeatista. Saatko siitä jotain korvauksia? Toivon niin. Kirjassa on ihanat vanhanaikaiset luvunnimet eikä vain numeroita niin kuin nykyään näyttäisi olevan tapana. Tulivat mieleen näiden blogipostausten otsikot. Minunkin äitini mielestä ei ole mitään kauheampaa maailmassa kuin laiha kahvi, vaikka ei hänessä mitään muuta aurimaista sitten olekaan. Kirja nauratti ja itketti. Eli tietenkin nyt vähintäânkin kaikkien tämän blogin lukijoiden täytyy lukea kirja aivan heti.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kiva kun luit! Saan ilmeisesti noin 60 senttiä jokaisesta kokonaan kuunnellusta kirjasta (jos palkkioni on keskimääräinen). Asia on monimutkainen, tiedän siis prosenttini, mutta en summaa, jonka kustantaja saa ja oma osuuteni on siis tuo tietty prosentti siitä.