Järjettömiä juttuja

Minulla on tapana jakaa astianpesukoneen tyhjennys kahteen osaan. Ensin järjestelen muoviset paistinlastat ja kauhat sekä muovikulhot kaappeihin ja laatikoihin. Samalla asettelen puhtaan kannun paikoilleen kahvinkeittimeen. Jätän loput astiat kuivumaan koneeseen ja palaan mahdollisesti toimeen samana iltana ja tyhjennän loputkin astiat.

Imuroin ensin keittiön, jonka jälkeen jätän imurin keskelle eteisen lattiaa, jolloin joudun hyppimään tuon inhottavan kapineen yli, kunnes teen työni loppuun. Näin houkuttelen itseni imuroimaan koko asunnon. Elän jatkuvassa ristiriidassa, sillä pidän siisteydestä ja puhtaudesta, mutta inhoan siivoamista.

Toisaalta ruokaa valmistaessa haluan siistiä kaiken sotkun heti, sillä syömisen jälkeen tuntuu siivoaminen lähes ylivoimaiselta. 

Järkevä ihminen sitoisi päähänsä huivin ja riuhtoisi kaiken kerralla valmiiksi. 

Luen Saara Turusen romaania Järjettömiä asioita, jossa kirjailijaa kovasti muistuttava nainen pohtii suhdettaan Barcelonassa asuvaan mieheen. Ollako yhdessä vai eikö olla. Aihetta pohditaan peräti hahmoterapiassa. Ollaanko liian erilaisia. Hankkiako lapsia. Ihmetellään katalonialaisten tapoja ja verrataan niitä suomalaisiin. Turusen kirja on jotenkin kovin vilpitön ja samaistuttava. Riittääkö se, on sitten lukijasta kiinni. Ei pitäisi edes kommentoida romaania, jota ei ole lukenut kokonaan. 

Kirjan päähenkilö pitää Jacques Demyn musikaalista Cherbourgin sateenvarjot. Näin sen aikoinaan elokuvateatterissa kaverini Sarin kanssa. Elokuvan jälkeen mietimme miten se elokuvan tunnussävelmä oikein menikään. Lopulta aina jompi kumpi muisti sävelmän ja hyräilimme sitä yhdessä. Meille tuli tavaksi sanoa Cherbourgin sateenvarjot, jonka jälkeen piti nopeasti hyräillä elokuvan johtoteemaa, jonka on näköjään säveltänyt Michel Legrand. Elokuva oli mielestäni tylsä ja nyt yritin katsoa sitä uudestaan (Cherbourgin sateenvarjot löytyy Areenasta), mutta en jaksanut. Legrandin säveltämän tunnusmusiikin pystyn hyräilemään milloin tahansa. 

Turusen henkilöhahmolla ja miehellä on erilainen käsitys kotitöistä ja romaanissa ostetaan imuri, jota miehen kodissa ei ole. Kun pakkaus avataan ja imuri otetaan esille, löytyy sen sisältä pölypussi täynnä roskia.